maanantai 18. lokakuuta 2010

tunnustustunnistusta...

ahistaa,pelottaa..kohta se kai soi.
kauheaa tajuta että pelottaa ihmisten kontaktin otot :/

ootan puhelua puolitutulta,erittäin ihanalta ihmiseltä vielä.

silti..huomasin oottavani pelonsekaisin tuntein puhelimen soimista


tajuten samalla,että tätähän on ollut jo pitkään..kaikki uudet tilanteet,oudommat ihmiset..apua:S
tai jos joutuu soittamaan/toimittamaan virallisia virastoissa asioita tms..sama homma
miten minä,joka olen aina ollut se menevä jokapaikanhöylä,kaikkien kanssa toimeentuleva.ihan "yhtäkkiä" teen tällasien havainnon :O

vai,onko se,kun alkaa lasten kanssa olla "helpompaa"eli ihan vauvaa ei ole,on enemmän aikaa ajatella?tehdä huomioita.tähän saakka kuitenkin menny kuin robotti,joka ei edes eteensä näe..

kaukana siitä elämäniloisesta,jokapaikkaan mukaan lähtevästä mammasta..MINÄ,on kadonnut :O

pari kertaa olen ollut jonkinverran masentunut,mutta tajunnut senkin vasta jälkeenpäin,kun ystäväni ovat ensin nostaneet ylös..kiitos teille rakkaat ystävät..Mari,sinulle erityisesti suuren suuresta avustasi täällä..

apua en osaa(enkä varmaan edes halua)pyytää..mieheni äiti vois ehkä tulla,mutta hän on joutunut niin paljon olemaan sairaan äitinsä apuna,tai miehen siskon luona auttamassa että en kehtaa edes pyytää-on vaan niin väsyny.henkisesti siis.


sydän hakkaa ja pelottaa..painaako enter,vai delete?

jakaako tämä typerä huomio muille,ja kärsiä tunnustuksen aiheuttamasta häpeästä,vai deletoida pois,ja vaan omanpäänsisällä myllertää asioita yksinään? siinäpä pulma..

ehkä kuitenkin tällä kertaa valitsen häpeän..jos vaikka jollain olis muutakin sanottavaa ku että painu hoitoon siitä...

tiistai 28. syyskuuta 2010

kesä loppuu-joulu alkaa...

Kesä alkaa olemaan muisto vain,enää ajoittain aurinkoisena päivänä saattaa salaa hiipiä mittarin lukema yli +10.

Toisina aamuina on ollut vain +1,9`c.On muuten aika kylmä.Ainakin,kun unenlämpöisenä vielä painaa illalla valmiiksi ladatun moccamasterin päälle ja sujahtaa pihalle eläimiä moikkaamaan ja ruokkimaan.Kyllä meinaan maistuu kuuma kahvi hyvältä,kun sormet kohmeessa ja nenänpää valkoisena painan aamutv:n päälle.Hetkeksi ehtii istahtaan sohvalle,kunnes alkaa herätyskierrosrumba..ensin ekaluokkalainen,jonka taksi tulee kamalan aikasin,sitten nelosluokkalainen,lopuksi pojat.Ja taas kierros alusta,ekaluokkainen,nelosluokkalainen ja pojat.Ekaluokkalsien hoputus alkaa tässä vaiheessa..Pian aamupalalle,ettet myöhästy taksista,ja samalla huutella,että pojaat--ylöös(tässä vaiheessa yleensä on nelosluokkalainen jo könynnyt sohvalle-peiton kera..)sitten juostaankin jo taksille,minulla edelleen kuumakahvikuppi kädessä,kun en ole ehtinyt kuin vajaa puolikuppia juomaan.Taksin vietyä ekaluokkalainen luokkatoverinsa kera koululle päin,palaan kotiin ja hoputan koululaisia..miehen herätysrituaali tulee tähänkohtaan,silloin kun on ehtinyt kotiin asti töiltänsä.Se mitä siihen rituaaliin kuulu,taidan jättää lukijan oman mielikuvituksen varaan ;)
On aika ajaa alakoululaiset pyörillensä,ja lähteen kouluun.Esikoinen lähtee lantustaan pysäkille.Mieskin lähtee juotuaan aamukahvinsa,ja sylitelleensä pieniä hetken katsoen aamutv:Tä.Minä katson päivän kohdalta kalenterimerkinnät.mitäs tällepäivää on tiedossa..

Tyypilinen arkiaamu.Entäs,kun pienetkin on jo koululaisia? A-P-U-A!!!


Tällaista on kun kesä on ohi..kesä ON ohi!!! Minulle se tarkoittaa,että jouluaika alkaa.Ensimmäiset kuusenkoristeet on askarreltu,joitain "joulukukkasia" on jo tehty(pukki tuo lahjat,ne miten me rakkaita muistetaan,on joulu"kukkasen"viemistä meillä)kohta on pakko aloittaa joulukorttitehtailu,että ehditään.Halloweenin jälkeen on aloitettava ruokien teko.Onneksi on synttäreitä ja Halloweenia,on mulla järkättäviä juhlia :D

Rentouttavaa puuhastelua tulevaisuuden panikoinnin ja pähkäilyn keskellä..

Tämä prinsessa kun täyttää tammikuussa 3



ja minun pitäisi keksiä,miten saisin tienattua vähän ruokarahaa,ja silti olla näiden ihanuuksien,kalleimpien aarteiden tukena täällä kotona

Nämä kaksi aurinkoa onneksi vielä täyttää minun päiväni valolla (huomatkaa,miten pitää isomman esitellä jokavälissä uutta taitoaan..kieroon katsominen)



muiden ollessa koulussa/töissä.

Tällainen kivikkokasvi jutska lasten kanssa väsättiin.


kun vaan kasvit leviäis vielä,ehkä näyttäisikin joltain.


Tähän onkin hyvä päättää tämä päivitys...Kuulaita syyspäiviä kaikille!!

maanantai 23. elokuuta 2010

hyvästi jää,se päättyi näin..

tiedättekö sen tunteen,kun on niin kovat oviskivut,että tunnet ihan jokaikisen tapahtuman sisälläsi reaaliajassa?

sen,miten hedelmöitys tapahtuu...NYT!

sen,miten pieni ihmisen alku liikkuu sisälläsi etsien oikeaa kiinnittymispaikkaa?

miten olet malttamaton,että päivät kuluu,jotta voit todentaa tapahtuman,jonka olet tuntenut kokoajan,plussatestillä todeksi?

ja kun se päivä vihdoin tulee,tiesit tuloksen,silti olet maailman onnellisin:vauva!!

hedelmöityksestä asti kärsit vielä ikäänkuin varmistukseksi,tosi kovista "oireista",kauheasta pahoinvoinnista,ja sitä seuraanneesta pääkivusta,huimauksesta,viiltelyistä,nippailuista jne.niin,että mitään epäilyksen häivää ei ole.

eikö silloin ole jo luvallista luottaa,että kerrankin sujuu kuten pitäisi?

mein vaavin piti syntyä huhtikuussa.

niin piti.

siitä unesta se alkoi.minä "tiesin" että se tarkoittaa keskenmenoa-taas,vaikka ihanat ystävät koittivat <3 lohdutella muilla selityksillä <3

kiitos siitä teille,Anna ja Maarit <3

ikäänkuin keskenmenon kärsimyksessä ei olisi tarpeeksi,se-todella ironista-alkoi vapaaehtoishommissa.olin "töissä" paikallisen Mll:n (jonka hallitukseen kuulun) järjestämässä kirpparitapahtumassa,jotta saataisiin taas touhua ja apua lapsiperheille.

esitä siinä sitten urheaa ja iloista,kun sydän on murskattu lattialle-tai vessanpyttyyn-TAAS kerran.

olisi jo kiva pikkuhiljaa tietää,mitä NIIN kamalaa olen tehnyt että Jumala näin rankaisee(vaikken edes usko rankaisevaan Jumalaan,vaan auttavaan ja rakastavaan.NYT on usko kovalla koetuksella)

kaikenlisäksi flunssa tekee tuloaan.kurkku on kuin raastinrauta.toiv ei pahene,haluan EDES kerhoon keskivikkona.

hyvin menee,mutta menköön-ja FUCK!!

sunnuntai 15. elokuuta 2010

torstai 12. elokuuta 2010

ystävilleni

Kun oma rakas ystävä on hädässä,tuntuu omien ongelmien ja murheiden vyyhti aika pieneltä.
tai,niitä hädässä,oikeasti suuressa hädässä olevia ystäviä on nyt monta.

mikäs huonojen energioiden aika nyt taas oikeen on?

enkä itse pysty auttamaan,kuin vain rukoilemalla,ja pyytämällä enkeleitä apuun

jaksakaa,rakkaat ystävät,luottaa ja uskoa,katsoa valoisin silmin tulevaan.

vaikka tiedän sen olevan todella vaikeaa.todella todella vaikeaa.

miten sitä voisikaan luottaa,jaksaa uskoa ja toivoa,kun koko murhe ja ongelma säkki vuotaatulviiyliäyräittensä.ja pahasti?

eli se uskominen ja luottaminen sekä toivominen jää tukena olevien ystävien harteille.

ehkä,kun me tukevat ystävät jaksetaan uskoa,luottaa ja toivoa,siitä joku päivä tarttuisi murheenmurtamiin ystäviinkin pieni ripaus uskoa,luottoa,ja toivoa,ja löytäisivät sen pienen valon ja toivon,vaikka miten pienen tunnelin suun,jonka päässä loistaisi valo,Jumalan valo,ystävyyden valo,rakkauden valo,jota kohti lähtisivät tarpomaan ♥

sitä päivää odotellessa,muistakaa,miten rakkaita te olettekaan!!

torstai 5. elokuuta 2010

vauva uutisia siellä,vauva uutisia täällä

ihanaa,oikeasti,todella ihanaa että ihmiset saa vauvoja.

tuntuu vaan NIIN valheelliselta iloita muiden onnesta,kun samaan aikaan oma sydän vuotaa verta,miksi,oi MIKSI kaikki tärppäykset vuotaa pois viimeistään 10+

ja ei,en ole katkera ystävieni onnelle,en ollenkaan.ei se oikeasti ole meiltä pois,muiden onni.

miksi siis tuntuu tuolla sydämen perimmäisissä kopperoissa hirveän kipeältä? miksi se viimeinen huone,se salattu,kuristuu kasaan ja huutaa tuskaa?

miksi sen tunteen,että meidän perhe ei ole vielä kokonainen,pitää olla niin voimakas?

oliskohan helpompaa,jos se ei olis.ehkä.

asiaa ei helpota yhtään,että intuitiivisesti tunnen eräiden ystävieni raskausoireet ihan kuin olisivat itselleni tosia.ei se haittaa,olen oikeasti todella onnellinen kaikkien vauvaa odottavien puolesta,MUTTA


miten ihanaa olisi jos saisi ne kokea vielä tosina itselleen,tässä todellisuudessa,oikeasti tuntea ne ihanat kuplinnalta tuntuvat ensiliikkeet,voimistuen lopulta kylkiluita ruhjoviksi,todella kipeiksi potkuiksi.

sen tuskallisempaakin tuskallisemmna tunteen,kun pieni pää alkaa puskemaan ulostulo tietään synnytyskanavaa pitkin,tuskallisen,mutta samalla maailman ihanimman tunteen kera,puuskuttaen,hengittäen supistusten tahtiin.ja jännittäen ehditäänkö tälläkin kertaa ajoissa sairaalaan-varsinkin kun matka synnärille on pidentynyt 20 minuutin matkasta n tunnin matkaan,ja pienestä aluesairaalasta isoon yliopistolliseen,jonne ei edes voi mennä käytäville käveleen,ollakseen valmiina kun vauva päättää tulla.viimeiset kun on tulleet hyvinsäkin nopsaan...

ja se viimeinen ponnistus,kun vihdoin kuuluu maailman kaunein ääni:vauvan ensi rääkäisy,ja se kun vaavi lasketaan masun päälle ryömimään tissille.voiko ihanempaa tunnetta olla?

no ehkä se seuraava tapahtuma,kun tullaan kotiin uuden vauvan kanssa koko sisaruskatraan luokse-vihdoin oltais kotona,koko perhe kasassa.

oliskos sitten perheen pääluku täynnä?

sitä ei tiedä,ennekuin ollaan tilanteessa.sitä seuraava tunne kertoo kaiken.

syliinasti selviävää pikkuseiskaa odotellessa <3

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

keskiviikkoiltayön pohdintoja

Taas on tullut muutamaan otteeseen mietittyä,mikä tän kaiken tarkoitus on-oikeasti?

Mikä saa ihmiset tekemään toisilleen pahoja,kamalia asioita,tai puhumaan tuulesta temmattuja,ja niillä puheilla tarkoituksena satuttaa toisia-silmittömän julmalla tavalla?

Jumalaan,Enkeleihin ja Jeesukseen uskovanakin kaiken ymmärtäminen on äärettömän vaikeaa.

Vaikka miten tietäisi,että kaikella on tarkoituksensa,joskus,joskus vaan tuntuu,että liika on liikaa...miten paljon ihmisten pitää joutua kestämään-muiden ihmisten taholta? Miten voisin auttaa,niin,että siitä ihan oikeasti olisi todellista apua,purkusäkkinä osaan olla,ja sellaisena olenkin,he tietävät sen,että asiat ei vuoda eikä kule.Sitä varten on ystävät,että voi luottaaa.

Aamulla taas tajusin jotain..minäkin olen taas ihan loppu,slut,kaput...

Ihanat juoruakat on alkaneet kiusaamaan mun rakkaita ystäviäni,kun eivät muuta enää keksi?

taitaa nää tosiaan tietää,miten saa satutettua,ammuttua suolanuolen suoraan vuotavan sydämen läpi.

vähintään 2 kertaa viikossa kuulen ystävältäni kaupassa taikka muilta ihanilta ystäviltäni ,miten eräät ihniset jatkuvasti,toistuvasti utelee onko meille tulossa vauva.

ihan oikeasti.kyllä mä lasken tuon jo tahalliseksi satuttamiseksi,haluksi lyödä vyön alle.

kertokaa joku viksu mulle,mitä nää tyypit sillä voittaa?

onneksi minulla on mun ystäväni ♥ ja saadaan yhessä olla omia itsejämme,ja koitamme olla välittämättä näistä pikkusieluista.

miksi ihmiset ei vaan voi antaa mein elää omaa elämäämme rauhassa.Kukaann meistä ei halua kelleen mitään pahaa.emme puhu muiden asioita pisin kyliä,emmekä ees halua mitään suureellisia juoruja kuunnella,saati jutella niistä.

Emmä nyt osaa siltikään kertoa miltä musta oikeasti tuntuu nyt.

Ehkä pelkään,jos sen teen,hajoan TAAS kokonaan,ja sen kasaan kokoaminen olis ehkä jo aivan liian rankka homma...

siispä tekopepsodentti naamalle ja menoksi.sillä selviää pitkälle-vai selviääkö??

maanantai 5. heinäkuuta 2010

toinen kerta samalle päivää :O

alkoi niin tekkeen tännää mieli lasagnea,ja sen viikontakaisen maailman typerimmän valmislasagnekokeilun jälkeen vannoin,etten koskaan ikinä milloinkaan ennää oo niin tyhmä,että meen ostaa sellaista myrkkyä ja makunystyröiden tappajaa :lasagne on siis alusta asti itse väännettyä,ainoa häpeä pilkku lautasella on kaupasta ostettu kotijuusto,ja sekin vain syystä,että en eilen viel tiennyt tekeväni tänään lasagnee,muutoinhan olisin iltapuhteiksi tehnyt juuston tekeytyyn.lasagnen kanssa pitää olla kotijuustoa:)kaverina lautasella on tomaattikukkaerälehdet tuorekurkusta,paprikaa kaverina,ja kevätsipulia pyöräytetynä neitsytoliiviöljyssä ja makusteena yrttikristallisuolaa.koristeena oman maan tillinalkuja:)


ja tästä se kaikki alkaa : pastataikinan pulikoimisesta



oli se ihanaa seurata,miten lapset söi lautasensa tällä kertaa tyhjäksi,kun se lidln valmislasagne lensi järjestään kaikilta suusta ulos..ja roskikseen-edes koiraa en ilennyt kiusata niin kamalalla sapuskalla:S

siitäpä opimme,että älä luule pääseväsi helpommalla einesten kanssa,se vaan tulee tuplahomat,kun lämmitetyn ruoan päälle alat tekeen jotain syötäväksi kelpaavaa:)

huh hellettä:)

onpas kesä ehtinyt venahtaa.ohhoh!! kaikkea kiirettä pitänytkin sisällään alkukesä,ja väsymyskin hiipii ajoittain salakavalasti kimppuun.hommia piisaa vaikka muille jakaa..silti välillä pittää lepuuttaa hermoja leipomisee/ruoan-hyvänruoan laittoon!

tänään tein pikaseen mansikkakakun.tosin liian kuuma keittiössä-kylmäkoneesta huolimatta,kermavaahto ei tykänny kelistä.pursotus on pilalla,mutta onneksi näkö ei vaikuta makuun:)




kummipojan 3v juhliin tein heppakakun,kuorrute on maidotonta sokericremeä,ohjeen bongasin kinuskikissan blogista.hepanpää on tehty sulatetusta suklaasta,sen on näköinenkin että aloitteleva harrastelija on tehnyt:)




molemmat kakut teki ulkonäöstään huolimatta hyvin kauppaansa:)

nyt on NIIN väsynyt pää,ettei jaksa mitään syvällisempää.ihunaa kesänjatkoa kaikille!

torstai 3. kesäkuuta 2010

kohta se on totta!!

alkaa KESÄLOMA!!

Huomenna vielä koululaisilla kirkossa käynti,lauantaina kevätjuhla,ja APUAA:SSSS esikko lähetetään ylä-asteelle..huijuih :O tää äiti siis tarvii pari pakettia nessuja mukaan,,voi nyyhkis sentään..

sunnuntaina miehen nuorimman serkun lakkiaisjuhlat,sitten ootellaankin vivamon reisua anopin kera...

hmm..mielenkiintoista..vaihdellut ajatuksia muutamien uusien ja vanhempienkin ystävien kanssa tässä viimepäivinä-siis oikein urakalla.

aivan loistavaa kyllä.ihana saada erilaisia näkökulmia,lähtökohtia asioihin,mutta joissakin taas on niin piristävän ihanaa saada huomata,että hei!! en mä olekaan ainoa joka aattelee erilailla,valtavirran vastaisesti,ja vielä uskaltaa sen ääneen myöntää..

erittäin positiivista tajuta,että en voi ihan väärässä ajatuksieni kanssa olla,kun on muitakin.

ja kun itse uskon tähän:mikä syvällä sydämessä tuntuu oikealta,se ei voi olla väärin

terveysasiat oli tuossa aika pahasti mielessä-suuri pelko että eräs iso paha peikko on totta.se pelko ei vielkään ole kokonaan väistynyt,vaikka tiedänkin,että lopputulos on Jumalan käsissä,ja ainakin haluan luottaa enkeleiden kuiskintaan,että ainakin tässä asiassa kaikki kääntyy parhainpäin..

odottavan aika on pitkä.se sanonta on NIIN paikkansa pitävä....tässä asiassa kaksi piinaavaa viikkoa...VAIKKA

tuntuu NIIN typerältä "valittaa" omassa asiassa nyt,kun rakas rakas ystäväni on miljoonakertaa pahemman paikan edessä tällä hetkellä,juuri nyt,

odotus kestää tän päivän,mutta taatusti moninverroin pelottavampaa ja kuluttavampaa vielä kuin minun.
kaikki rukoukset pyynnöt siis sinne,juuri nyt!! <3

ihan vähän säästän muillekin ystävilleni,jokka apua tarvii.

kaikki me tarvitaan viisautta,voimaa,ja ennekaikkea uskoa,että kaikki kääntyy hyväksi.

: " Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat"

*********************

enkelin hymy on kaunis
ilo suunnaton
viestin sisältö suuri
rinnallani kulkee hän.

ystävä sulkee syliin
sanoin kuvaamaton
sanaton hymy sen kertoo
minä löysin ystävän

maanantai 31. toukokuuta 2010

ystävyyttä,yllätyksi ja kesää!!

mikä iihana viikonloppu takana!! vietiin lauantai illalla iskä laskemaan mein kummipojan pikkuveikan varpaita,ja me tytöt tehtiin yllätyshyökkäys yhden ystävän oventaanne.vietiin yhteis lahja parin kaverin kera,ja tehtiin kakkukin.kakku ei ole taidonnäyte-todellakaan,mutta ajatus kai oli se tärkein?



tää oli sellainen pikapäähänpisto,ja todellakin kiireessä tehty.

varsinainen lahja oli Tuisa tuotteen iso pussi pesupähkinöitä,ja kristalliaromisuolaa.namia!!

tarkoitus oli vain muistaa,ja näyttää,että vaikka maailma on paha ja kova paikka-jopa tämä mein pikku kylä (tuntuu välillä olevan metropoleista se pahin..)niitä ystäviäkin löytyy,jotka välittää.tekee muuten hyvää itsekullekkin joskus...

olemme jo vuosia "tunteneet" mutta vasta nyt oikeesti paremmin tutustuttu.ja todellakin,jutun juurta löytyi:

meillä oli mielestäni yllättävän samanlainen ajatusmaailma:D

teki meinaan terää mullekkin,päästä suu vaahdossa höpöttelemään <3 kiitos Maija <3

ja jos olis ollu enempi aikaa,olisin tehny kakusta tällaisen:

tämän tekemisen aloitin jo perjantaina,ja olin mein tytsyille luvannut tuon Hello kitty kakun.kakku on tehty schwarzwaldin ohjeella,hieman muunnellen,kirskikan tilalla mansikkaa ja liköörin tilalla mansikka mehua.sydän vuokaan jne:D mutta hyvää se oli.oli itsekin pakko maistaa,vaikka koitankin pysytellä karppina ite.
seuraavaksi pitää testata kummipojan 3 vuotisjuhliin tehä hepanpää kakku täysin maidottomalla kuorrutteella.luo oman haasteensa sekin.päällisen testauksen takia on ihan pakko tehdä kakku-taas.voi harmi :DDD

otan myöhmmin kuvia,on ompelu kesken vielä,mein esiteinille kestositeitä tekemässä.

ja lupasinpa koittaa mekkoakin väsätä.sitä en sitten tiiä mitä siitä tullee:) hyvä liivimekon kaavakin on hakusessa,vuoden verran ollu ihanat flanellikankaat odottamassa,pikku tytöille pitäs tehä.

minä oon vähän aikakausi kaikkea-kutoja,leipoja,ompelija jne...

mutta yhden asian voin sanoa rintaa röyhistellen:

äitiys ja ystävyys on ikuista! niitä ei aseteta mihinkään sykleihin.

tähän ikään ja kokemukseen mennessä on ne aidot ystävät jo erottunut joukosta.uusia toki sopii mukaan,kunhan intuitio "hyväksyy" tietyn luotettavuus rajan ylittymisen.

ymmärtänette,mitä tarkoitan.ei tässä iässä enää halua feikki ystävyyssuhteita,satsaan mieluummin niihin oikeasti aitoihin vähän enemmänen
tulipas tästä tällainen sekametelisoppa tänään.no joskus näinkin,saatte huokaista tällä kertaa,ei mitään turhanpäiväisiä pääkopan tyhjäyksiä :D

BTW-nyt on kesä.paarma kävi lepuuttamassa siipiään takin hihalla,pakko siis olla kesä:) on sitä odotettukin!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

vielä kasvukipuja..

Napanuora venyy ja paukkuu-taas..

pojat lähetetty leirikouluun..huih:S mun pienet vauvat(tai sitten ei,isojahan nuo jo on,esikko on 13,menee syksyllä ylä-asteelle..APUA!!!,ja tokapoika täyttää 12,ja on NIIIN rakastunut nuorimies <3 )

Äidin ajatukset päässä vaan on vähän sekalaiset..toisaalta on niin kiva,ja ihanaakin,kun alkaa isommat repäiseen irti itseään,ja itsenäistyä..mutta toisaalta,miten äidille onkin niin vaikeaa päästää "mun vauvat"-ajatuksesta irti :S

voinen lohduttautua sillä,että liki kaikki muutkin äidit käy nämä samat tai ainakin samansuuntaiset ajatukset,pelonsekaiset irtipäästämisvaiheet lävitte.

se taas ei lohduta yhtään,että tiedän,kun tää vaihe helpottaa,uusi odottaa jo kulman takana.

loppuuko tämä ikinä??

luulenpa,ettei.

vauvakuume ei ole helepottanut yhtään..ei sitten yhtään pätkänvertaa.

sitä onnentunnetta odotellessa,että voi sanoa:nyt ollaan jo viikolla 15,ollaan pahimman vaiheen ylitte,nyt voin ees vähän huokaista.


nuo kaikki keskenmenot,joihin ei edes sormet ja varpaat enää riitä laskemaan,on jättäneet jälkensä:

sen kauhean pelkopeikon mielen ja sydämen sopukoihin.pelkopeikko,josta kasvaa suuri,musta ja hyyyvin pelottava iso mörkö,jos sille vain antaa pelko energiaa kasvaa,kasvaa,kasvaa ja kasvaa...


Ystävät ,Jumala ja enkelit auttaa-onneksi <3

perhekin siinä kohtaa,kun mahdollisesti joskus uskaltaa lapsillekkin kertoa.
emme halua heille enää sitä pelkoa että taas uusi sisarusvaauva menee taivaaseen,lapset suri myös häntä todella paljon.


yhtään ei omaa oloa auta se,että jatkuvasti kylillä udellaan:joko joko joko...

tai:multa kysyttiin,että onko teille tulossa..onko??

ihmisluonto on utelias.ymmärrän sen.

mutta miksi ihmisen täyty olla toiselle susi? ja noilla uteluilla repiä aina kaikki haavat auki..no joo.eiväthän he tiiä,miten kipeää se käy äidin sydämeen..(paitti ne jokka haluaa satuttaa tietoisesti..).ei sitä nyt oikeen viitti huudellakaan.ollaan ja mutrutellaan kotona yksikseen vaan...


nyt siis toivotaan että aurinko alkais taas lämmittää kesäilmaa,ja koitetaan jättää se pelko energia tuonne kulman taakse,koitetaan olla antamatta mahdollisuutta hyökätä sieltä,ja mahdollisesti tuoda sitä negatiivista energiaa mukanaan.


aurinko paistaa-lämmintä odotellessa...

maanantai 10. toukokuuta 2010

APUUVAAA:SSSSSSs

pitäsköhän laitella karppausinfoon ennen-kuvia? :OOOO

siis mä tiesin että on takasin tullu kiloja näiden kauheiden hormoonihäröjen takia(seli seli...)
eilen ko oltiin äitienpäivälounaalla,ja lapset oli ottaneet kuvia,selailin niitä,ja PAM!!! kuka tuo yliläski ryhävalas tuossa kuvassa on?? ei jestas!! se olen mää iha itte :O

yökötys-ällötys-etoomus-pahoinvointi-huimailu-yms yms on ollu viimisen 2kk melkeen sellaista,että pitäs syyä jotain-ei maistu/yököttää ajatuskin/tullee ylös...

sitte ku on parempi päivä,syö sennii edestä.

vaakaan en uskalla ees mennä,mittanauha ähhättelee mulle tuolla,peilin ohi on kauheaa kulkea,ko ei voi kattoo..mut tekkee mieli kumminkin,mut ei,,ei silti ei voi.se on iha hirveä,oikea pullataikina,yli noussut sellainen,joka sieltä kurkkaa takasin...

kamalinta on,kun tiiän,iha tasan tarkkaan,että jos saan syötyä oikein,eli VHH:na,paino putoaa ja mitat kaventuu iha itsestään...

eka kerta ko mua ketuttaa noi lakot,koska kaupoissa on valikoima tosi huono nyt.olis pakk oottaa ainaki viikon mittanen induktio tähän nyt,mut aika ykstoikkosella tänhetken ruokahyllytilanteen vuoksi mennään..


*lähtee ottaan puhelimen käteen ja soittelee henk.koht.koutsilleen*

päässä takoo:pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko....

torstai 6. toukokuuta 2010




Hiljaa hiipi lailla enkelin,
lapsi kulta,rakkahin.
luokse Jumalan ja Jeesuksen,
ylös taivaisiin riemuiten.
suru suuri täällä on,kaipuu,
tuska suunnaton.
rakastamme teitä ainiaan,
taivaassa vihdoin kohdataan.
rakkaudella kaikille kesken menneille lapsillemme ♥

**********************


Laittaa tosissaan surettamaan ja suututtamaankin kun vähän väliä kuuluu plussaus uutisia-ei toivottuja,jotka saaneet alkunsa kuitenkin ihan parisuhteessa,mutta ei ole kannettu omaa vastuuta ehkäisystä,jos ei raskautta toivota.

Tunnen monia pareja,jotka antais mitä vain,että saisivat sen lapsen alkuun,ja raskauden päättymään onnellisesti,raskaitakin hoitoja läpikäyneinä,monia pettymyksiä takana.

Itse kun vielä tietää,mitä se suunnilleen on,voisinpa keksiä jonkun taikanapin,jota painamalla saataisiin ei toivottu vauvan alku siirrettyä sellaiseen kohtuun,joka sitä sisällensä kovasti kaipaa.



tällaista toistoa taas-saatava pois pääkopasta purettua :S

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

positiivisuutta,iloa

riemua...sitä näkee ihan jokapaikassa,kun osaa kurkkia niiden epätoivoisten ja arkeen väsähtäneiden ihmisten ajatusten taakse..
hei hetkinen!! lukeudun itsekin tällä hetkellä noihin...
lapset onneksi!!!osoittaa jatkuvaa iloa ja riemua,elämän voimaa ympärillä.ei siinä voi olla nauttimatta tästä onnesta,ihanuudesta,samalla,kun salakavalasti aina ajoittain ne mustat aatokset hiipii pääkoppaan himmentäen elämän ilon hopeisen ja rakkauden vaaleanpunaisen värin.

samalla kun olen maailman onnekkain ihminen:minulla on ihana,rakastava aviomies,ja kuusi aivan valloittavan ihanaa lasta kaikkineen kiukkupuuskineen päivineen <3 samalla yksi lause jumputtaa kuin kong(kirjoitetaanko se noin) rumpu,no tiiätte,sellainen jättimäinen joka on telineessä pystysuunnassa,johon pittää oikeen olan takaa palikalla lyyä että kumisee ja kovaa):

olenko minä tuomittu ikuiseen vauvakuumeseen vailla onnistunutta raskautta?


tänään suutahdin jopa Jumalalle..pyykkejä laittaessani huusin hälle,miksen v****u minä voi saada vielä sitä yhtä lasta?

joku miettii tätä lukiessaan:sulla on jo kuusi lasta,ole hemmetti onnellinen niistä.

niin olenkin.kuten jo aiemmin laitoin,olen maailman onnellisin.

mutta,joka ikinen kerta kun esim 6 vee neiti kysyy:koska me saadaan sun mahasta uusi vauva,sen kuolleen poikavauvan tilalle?(äiti toivois sitä enemmän kuin mitään muuta)

tai neiti 10 vee sanoo,äiti mä haluun meille poikavauvan.(jo,nii äitikin haluis)
tai kun mein herkkis 4 vee sannoo,että äiti sun mahasta tullee poikavauva ihan kohta..(sniif:/)

arvatkaa huvikseen miten monta kertaa tän äitin sydän on särkynyt nuo kysymykset kuullessani.


yksi syy,miksi olen NIIIIN pettynyt,ettei tämäkään ollut tällä kertaa totta,on niinkin typerä ja maallinen kuin raha..Elena täyttää 14.1 2011 3 vuotta,ja sitä ennen olis pitänyt olla laskettu aika.

se on siis kauhee tiputus ansiosidonnaisesta minipäivärahalle,jos nyt ees joskus onnistuis raskaus...tiputus on tiettävästi aika hurjakin..

maitorahaa kun mekin tarvitaan,niikuin kaikki muutkin.

juuri nyt,tällä hetkellä,on kovin vaikea löytää niitä ihania asioita peittämän petymystä.

kohta onneksi oon taas asia eri,ja nautin elämästä lasten kanssa,unohdan tämän.


edes hetkeksi

tiistai 20. huhtikuuta 2010

fiilistelyä

Hän leikkii nurmikolla, sitten nukahtaa,
Vain kaarnalaivaa tuuli, hiljaa keinuttaa,
Kaunis kesäpäivä, lämmön antaa voi,
Puissa pikkulinnut, unta vartioi

Kun laineet hiljaa liplattaa,
Kaarnalaivaa keinuttaa,
Nuo äänet lasta uneen tuudittaa

Ja poutapilvet liikkuu taas,
Kun ollaan kahdestaan
Hän helposti voi siihen nukahtaa

Kun katsoo omaa lastaan,
Paljon saanut on
On ollut onni myt
Tiellä kohtalon
Tämän kauniin hetken
Aina elää vois,
Muistoistani koskaan,
Tää ei lähde pois

Kun laineet hiljaa liplattaa,
Kaarnalaivaa keinuttaa
Nuo äänet lasta uneen tuudittaa
Ja poutapilvet liikkuu taas,
Kun ollaan kahdestaan
Hän helposti voi siihen nukahtaa

Kun laineet hiljaa liplattaa,
Kaarnalaivaa keinuttaa
Nuo äänet lasta uneen tuudittaa
Ja poutapilvet liikkuu taas,
Kun ollaan kahdestaan
Hän helposti voi siihen nukahtaa

Kun laineet hiljaa liplattaa,
Kaarnalaivaa keinuttaa
Nuo äänet lasta uneen tuudittaa
Ja poutapilvet liikku taas,
Kun ollaan kahdestaan
Hän helposti voi siihen nukahta

*************

rakastan Korisevaa,ja tää biisi on jotain NIIIN ihanaa ♥

maanantai 19. huhtikuuta 2010

kevät keikkuen tulevi

räntäsateen vihmoessa naamalle(viikonloppuna) ja kylmän..hyrr hyrr tuulen ahavoittaen poskipäitä..aurinko paistaa,mutta mihin sen lämpö hukku??


kaksi hyvin rakasta ystävääni on mielessä..liki taukoamatta.molemmilla elämäntilanne,että tarvitsevat kaiken mahollisen hyvän enenrgian,mitä irti saan lähetettyä heille.toisella myös opiskelussa näytöt menossa..hälle siis vielä extra-energiaa ja maadoitusta.jotta tämä ja huominen päivä menee hyvin.

kolme ystävääni on ihan loppusuoralla raskaudessa,heille siis energiaa ja voimia loppukoitokseen.

ettekä pääse taaskaan liian helpolla..luulitteko jo,ettei tällä kertaa pohdita mamman omia kotkotuksia??

luottamus...voi mikä ihana ja vaikea asia.sitä NIIN haluaa ajatella ja uskoa kaikista pelkkää hyvää.ja sitten tulee RYSKIS
tiputus korkealta alas.

ilkeämmäksi sen tekee,että intuitio ON varoittanut asiasta,mutta sitä kun helposti laittaa sen oman mielikuvituksen piikkiin.
jokohan sitä oppis luottamaan vaistoihinsa?

toinen:terveisiä kyläläisille kylähullulta:D

koitin luoda ryhmiä fb:ssä,yms,mutta ei se toiminut oikein. eli jatkossakin JOUDUTTE joko lukemaan mun milloisiakin pohdintojani,en ala kenenkään vuoksi tekopyhäksi kävintöissä-hain purkin maitoa kaupasta-tilapäivittäjäksi.tekopyhällä viittaan lähinnä siihen,ettei OIKEITA;itseään pohdittavia asioita saisi statukseen kirjoitella.
TAI voi vapaasti klikata poista kaverilistalta,nappia:)

FB on LOISTAVA paikka keskustella asioista,varsinkin kun siihen keskusteluun saa mukaan ystävät ympärimaailmaa..ainakin suomen maan jollei muuta :)

missään palstalla kun oikeat keskustelut ei toimi,ei koskaan.aina on joku,jonka kanssa ei saisi olla erimieltä:)

miten vielä oppis oleen menemättä hakkamaan päätään kiviseinään???

maanantai 12. huhtikuuta 2010

tiiättekö sen tunteen,kun on olo,että NYT!!! nyt on asiat ok..juuri niikuin pitääkin..(tai jokin tietty asia!!)

samaan aikaan mietit,onko se vaan pöhkö EGO joka koittaa saada kiusallaan minua johdettua harhaan..toisaalta,viimeaikaiset keskusteluni Jumalan kanssa (joo,luit ihan oikein!!) ovat antaneet voimaa ja uskoa luottaa omiin vaistoihin,omiin sielun tuntemuksiin.

samaan aikaan on olo,että elämä menee nyt juuri siihen suuntaan kuin on tarkoituskin...

krsitinuskon erilaisesta julistamisesta huolimatta aion edelleen kertoa omaa näkemystäni meidän rakastavasta Jumalasta kaikille,jotka vähänkään haluavat kuunnella,minä kun en ikinä ole ymmärtänyt miksi Jumalaa pitäisi pelätä..
ja jokaikinen juttutuokio vaan vahvistaa omaa uskoani,että Jumala rakastaa meitä kaikkia niin kuin olemme,ei hän ole luonut meille vapaata tahtoa vain tuomitakseen meitä ikuiseen kadotukseen..
tästä aiheesta voisin puhua/kirjoittaa loputtomasti...

eikö ole muuten aika ristiriitaista? kun sanotaan,että Jumala rakastaa meitä,kun samaan hengenvetoon pelotellaan miten hän rankaisee,jollet tee juuri niin kuin hän haluaa :O

Nealen kirjassa ystävyys Jumalan kanssa Jumala itse sanoo,ettei ole oikeaa tai väärää tietä tulla hänen luokseen=olla hänen luonaan
ei Jumalaa tarvitse etsiä..hän on kokoajan olemassa,kaikkialla,kun vain annamme itsemme tuntea sen,luotamme siihen ja rakastamme sitä.



siis,mahtava kevät fiilis!! ihanaa,rakkaudentäyteistä kevättä kaikille <3

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

vauvakuumetta

se näyttäytyy sittenkin-AURINKO!!!!

se on taas sellainen aika kierrossa,jännää...

näinpäs asiaan kuuluvan ketjun eräällä keskustelupalstalla.
punaviinin on todettu vahvistamaan kiinnittymistä,ei tokikaan päätä täyteen-meiningillä,vaan tyyliin lasi päivässä kunnes menkat olis myöhässä..ovistestin mukaan on ehkäpä muutaman päivän päästä aika ottaa toi liuska teroja...tuplavahvistus??? tietenkin sillä edellytyksellä,että hedelmöittyminen tapahtuu..

mutta olen päättänyt,etten nyt (ainakaan tietoisesti) ajattele asiaa sen enmpää.koittaa olla ressaamatta,...helpommin sanottu kuin tehty,luonnollisesti.

pitää tässä kehaista meiän reipasta nelivuotiasta!! hän ihan itse-oma-aloitteisesti haki tuttikipponsa(muisti josksu aiemmin kun oltiin puhuttu,että annettais ne Liinu serkulle,(5kk) ja antoi mummille,että vie ne Liinulle!!

yhden jätin kaappiin jemmaan-iha äärimmäisen hätätapauksen varalle,mutta sitä ei sitten kamut kerrota Jeanetelle!!(koska hän nyt luulee että ihan kaikki tutit lähti..)



oliskohan tämä ollut viimeinen kuva tuttisuusta?

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Tarve kirjoittaa,mutta ei aavistustakaan vielä mistä :)'kaipa se selkii tässä eteenpäin mennessä...
Aurinko paistaa,mutta laulaako linnut? en tiiä..niin pikaisia on käynnit ulkona eläimillä,pienet toivuskelee taudistaan vielä.
Talvi on ollut ihana,ja pitkä,runsasluminen!! JEEE!!!

nyt,kun alkaa lumet sulamaan,ei malttais odottaa että pääsee lykkämään sormensa multaan.
Istuttamaan porkkanaa,herneitä paljon,mansikoita pitää istuttaa lisää,onneksi on "poikasia" odottamassa siirtoa.
jos iha muutaman perunan laittas,että muu perhe saa omia uusia pottuja muutaman kerran.vaikka se onkin boikotti ruokaa:D

joitakin yrttejä ja herneenversoja kasvaa luonnollisesti aina ikkunan edessä keittiössä,pääsiaisaikaan ohraruohokin,josta kissarouva pääsee nautiskelemaan tarpeeseensa.

Huomaatteko? Ajatukset on tulevassa,ainakin näennäisesti.

maapallon virittyessä tulevaan,ihmisten-ainakin suurimman osan,siirtyessä korkeammalle tasolle,on aivan upeaa saada tutustua samanhenkisiin ihmisiin,ystäviin,sielunkumppaneihin (sanan oikeassa merkityksessä,ei saippuasarjamerkityksellä)joko livesti taikka nettiruudun välityksellä.

liveystävät varmasti tunnistaa itsensä(lasken näihin myös puhelinystävät..!!) ruutuystävistä on ihan pakko mainita Anna,Sirpa,Maarit(vaikka on sekä live-että puhelin ystäväkin..),Anu,Leila,Kauno!!!..on teitä muitakin...niin moni on vaikuttanut positiivisesti elämääni/elämäämme.
Teidän avullanne,ja -kanssanne alkaa olemaan elämä kuosissaan,oikealla paikallaan..niin kuin sieluni suunnitelmaan kuuluu.

Hassua,,pää vilisee asiaa ja ajatuksia,mutta nyt ei oiekin tunnu saavan mistään kunnolla kiinni..

parempi siis toivottaa teille upeaa,aurinkoista kevätpäivää..palataan asiaan kun jotain järkevää (?!?) tulis päästä uloskin :DDD

maanantai 29. maaliskuuta 2010

kanavointeja,askarruksia,suruja,iloja..

pyysin erästä kokenutta kanavoijaa selvittämään vastauksia,joihin ei itse saa selkoa oppailta selvästi..


Viesti 26.03.2010 Klo 07.50


itelle kun ei kaikkea selvästi kerrota...


ensinnäkin..selvännäköisyydestä.eneia-energia kurssilla selvästikin ilmeisesti avattiin kolmatta silmää urakalla lisää,kun tuntemukset siinä oli huippuhurjia.olen alaknut näkemään jo suoraan enemmän hahmoja ja henkimaailman porukkaa,kysyisinkin,että liittyykö intuitio tähä selvännäköisyyten/-tietoisuute,ja mitne uskallan luottaa intuitiooni että saamani tieto olisi totta.paljon on ollut aisoita,joita olen "tiennyt" ja vaistonnut,ja sitten ollut niin..mutta jos pitäisi jollekkin asiakkaalle kertoa,niin msitä voin tietää,että tämä on nyt oikeaa intuitiota,eikä minun olettamusta asiasta? ja saanko selvännäköisyyttä' vielä vahvistettua tässä elämässä?

" Tulen ****** opas sinulle tuomaan viestiä nyt noihin kysymyksiin, jotka sinua siellä ajassa
painavat mieltäsi.
Ystäväni kyllä tuo henkinen kyky/lahja sinulle on aukeamassa vaikka kokonaan ei vielä ihan heti,
katsos ystäväni tulet saamaan tuota lahjaa lisää mutta sen aika nyt ei ihan vielä ole kun sinulla
tuota muuta puuhaa siellä on käsillä.
Tuo selvän näköisuýys sinulle siellä tulee lisääntymään pikkuhiljaa koko ajan, nuo hahmot jotka
näet ovat vasta alkua joten ne pikku hiljaa lisääntyy kun kehityt.
Sitten Rakas ystäväni tuohon mitä sinun tulee siellä noihin viesteihin ja näkyihin luottaa,
siihen yksi selitteistä neuvoa ei voi antaa kun tuo oppi sinulla siellä siinä on sillein että sen itse
pitää itselleen päättää.
Kun tuo ongelma kaikilla on sama että sitä vaan tehdä pitää ja siitä sen oikean asian hakea että
itseluottmus siihen nousee.
Sinulla ystävät auttaa ja sinä ystäviä autat, niin se siellä omaa itsetuntoa hakee.
Kyllä intiutiivisellä asialla on suora yhteys tuohon kanavointiin joka sinulle siellä on nyt suurella
voimalla nousemassa pintaan.
Se vaatti paljon työtä ja itsentä kuuntelemista, ja kun sillä koskaan ei silloin ole hintaa."


tyttäreni 4v,joka näkee ja tietää paljon asioita.välillä häntä pelottaa.vaika itse en ole vaistonnut pelottavaa olevan lähellä,onko siis kyse vain hänellä ymmärtämättömyydestä vielä?ja onko jotain keinoa erottaa hänen kertomistaan asioista,mikä on tulossa olevaa tai mikä lapselle tyypillistä juttua muuten vaan..kysyisin myös,onko hänellä parantavaa energiaa käsissä? olemuksessa ainakin,ilmeisesti,on niin rakastava ihana ihmisolento <3 kaiki ihmiset on ihania ja kaikkia kavereitaan hän niin rakastaa <3 kertakaikkiaan valloittava lapsi <3

"Ei Lapsesi pelkää hän ymmällään on kun kokoajan hänen ympärillä henkimailma hyörii,
se kuitenkin on lapselle se oikea mailma siksi hänen ajatuksensa siellä muualla kokoajan pyörii.
Hän ymmärtää enemmän kun sitä koskaan kukaan siellä voisi luulla, vaikka lapesen tuo näkemys
tuosta henkimailmasta on vanhemmille ihan eri asia kuulla. Hän Rakastaa elämää hän sielle kaiken
haluaa antaa, vaan usein vanhemmat sitä painetta jonka lapsesta kokevat ei itselle haluaisi antaa.
Kylläö lapsellasi on Käsissä tuota voimaa ja paljon muutakin lahjaa vaikka sen aika siellä vielä ole
käsillä. Hän elää lapsen mailmaa ja hänen se pitää elää ennen kun hän noita lahjoja totetuttaa,
muuten se häntä tulee myöhemmin painaa."


nuorimmasta tyttärestäni,onko hänellä jotain kykyjä? minusta näyttäen olsi jotain..on myös tiennyt asioita,mm kertoi päivänä,jolloin ei luvattu lumisadetta,ei näyttänyt siltä että voisi sataa,sanoi että lunta sataa.. muutaman hetken päästä tuli lunta..tämä siis vain yksi esimerkki.mahdollisia muita kykyjä tms,joista minun olis hyvä tietää?

"Rakas ystävä tuo alkua on vasta mitä hän lapen leikeillä itselleen opettaa,
kyllä hän kaiken tietää ja näkee mutta hänen itse pitää nuo antaa myöskin lopettaa.
Koska hänen pitää antaa nämä kertoa ja häntä kannustaa pitää aina,
vaan työtä se ei vielä ole, hän sitä leikin varjolla vielä pitkään tekee aina."


valokuvista..niissä oli niitä valo-olentoja ENNEN kurssia(eneia-energia) milloin näkyi kuvassa selkesäti viestin tuojaa,milloin punaisia valo"päitä" ryhmissä.milloin keltavihreitä valo-ukkeleita yms yms..oliko nämä minun eneia ryhmääni? koska 2 päivää enne kurssia kaikki valo-olennot hävisk uvista,eik ole sen jälkeen näkynyt.automatkalal olviat selkeesti mukana,laittoivat käymään aika "koulun" läpi enne vihkimystä-vanhat asiat pois mielestä.tunnerikas oli reilun tunnin ajomatka.

"Kaikilla on tarkoituksensa sekä tuo mitä kuvasit siinä niin paljon noita henkiä on samassa aina,
on taukoja on heillä tarkoituksensa siinä että eivät aina näy koska sinnä' heitä tiheä energia paina.
Tuo Ryhmä jota ennekoit on se mitä sinunmieleesikin on siellä tullut,
ei kaikki ole sitä mitä muut siellä kertovat, vaikka sanoisivat että siellä jotkut ovat hullut.
Luota Rakas ystävä, luota voimaasi ja siihen mitä lapsesi siellä kokevat.
Ei sitä kuitata voi että jotkut siellä ovat vaan, ettei näe, että ovat sokeat."


se kohtaaminen "saatanan" kanssa.oliko se itse pääpiru,vai joku muu? minulle kokemus oli hyvin pelottava ja todellinen..jotkut kun koittaa edelleen vakuuttaa,että pahuutta ei olekaan..niin minäkin luulin ennen tätä kokemusta,että se on vain elokuva ja kirjallisuus viihde teollisuuden tuotetta

"Tuo mitä kerroit on sellainen asia että itse Pirua ei sitten olekkaan,
Katsos tuo suuri negatiivinen energia joka sillä hertkellä tiivistyi ympärillesi,
sinä aistit sen niin voimakkaana että näit sen juuri itse Piruna. Tuo kaikki on aivo työskentelyn tulosta
joka tekee siellä tepposia teille joskus.
Mutta tuo mitä tunsit oli ahditavaa eikä hyvää, siinä pahaa paljon oli ilmassa ja ympärillä
se siinä sai silloin aikamoisen sotkun.
Se miten toimit oli ainoa oikea tapa miten paha energia siinä väistyy,
se salli ei valoa ei Jumalla eikä hekistä läsnäoloa, se villoin siinä pois aina häipyy."

viimeisin ja minulle tällä hetkellä tärkein..onko meille nyt ihan oikeasti tulossa vauva?siis 2 vahvaa + tetiä on tehty,ja kaikki lupaukset siltä ylhäältä+4 vuotiaan sanoma+vihkimyksessä olleet näyt vahvistaa tämän.kaikkien keskenmenojen jälkeen on kovin vaikeaa yrittää pysyä positiivisena..(energian laki,positiivinen vetää puoleensa positiivista jne)meinaa pelko ja stressi hyvisä aikomuksista huolimatta ottaa vallan.tekeekö varhaisraskauden ultra oikeasti sikiölle pahaa? (mitään riskejä en ota!,vaikka pelon vuoksi ehkä olis hyvä tietää,että kaikki toivonmukaan olisi ok) onko hän tähtilapsi?ja saadaanko hänet edes suurinpiiretin terveenä ja täysi-aikaisena syliin asti ensi joulukuussa(tai marraskuun lopulla) joskus välähtää kuvaa kaksosista..onko mahdollista tullakin kaksoset rikastuttamaan perhettämme?
"Tuota..... Rakas ystävä minä kerron että siinä kahta ei ole vaan yksi joka on teille tulossa siihen perheeseen.
Minun kertoa täytyy että se siinä ja siinä on mitä tapahtuu, meneekö se taas pieleen.
Mutta rakas ystävä minä kerron että mitä sinä siinä auttaa juuri voit.
-koska pelko vetää puoleensa pelkoa niin se silloin aina tuon epävarmuuden snulle tuoda vois.
Minä kerron Rakas ystävä että Rakasta tuoa pientä siellä yli kaiken äläkä siitä koskaan pelkoa
siellä tunne.
Se auttaa sinä tilaanteessa sinua ja pienokaista tuon kriittisen ajan yli, eikä tilale pääse se epävarmuuden
suuri ruhje.
Se että mitä tuo mngneettikuvaus siellä sikiölle voisi tehdä, ei niin pahasti ole kun tuo röngen
joka säteilee ja vaikutta jo pienenä, ja silloin voi aina synyä "rähjä"
Kyllä tuolla lapella on niin paljon mukanaan jos hän sinne aikaan haluaa syntyä,
hän paljon tulee muuttamaan tuota mailmaa siellä, mutta jos toisin kävisi se ei koskaan ole
syntiä.
Me täällä sinua tuetaan, me täällä häntä autetaan, sekä täällä häntä aina Isä Jumalan
luonna siunataan."

Kanavointi ******


tässähän näitä tulikin paljon :O olen todella kiitollinen jos ennätät jossainvälissä auttamaan <3 kiitos!! Satu

****************

pilvilinnat romahti,vaisto jo sanoikin,vaikka ohjeiden mukaan elin kuin vauva olsi enemmän kuin satavarmasti meille tulossa,rakastin,rakastin,siunasin,hoidín,ystävät lähetti siunauksia ja hoitoja..mutta sieluilla on oma tahto,ja suunnitelmansa,siksi aamulla pyysin rakkaalta ystävältä:

29. maaliskuuta kello 8:42
jaksatko ehditkö viitsikö kysyä taas ylempää,onko kaikki ok,vai oliko se taas tässä...on siunattu masua ja vauvanpoikasta,pyydetty samaa JUmalalta ja energia hoidettu...tiputtelee:S vielä en antanut periksi.

vastaukseksi sain:

29. maaliskuuta kello 9:49
Valosta ja Rakkaudesta tuon viestiä tänään surun päivään. Kyllä Rakas ystävä, pelkosi toteen osui, kyllä lapsesi tänne henkimaailmaan siirtyi, hänellä kaikki hyvin on.

Rakas ystävä, tiedän että tämä vaikeaa on. Voimia ja Rakkautta täältä lähetämme.

Anna Rakas ystävä ajan kulua ja sydämesi toipua ennen uutta yritystä. Anna hetki itsellesi hengähtää ja sydämesi toipua.

Rakkaat lapsesi täällä ovat ja he Rakkautta toivovat ja sitä kertovat. Heidät aikanaan näet täällä henkimaailmassa.

Nyt Rakas ystävä...hengähdä ja anna voimiesi palautua, anna lupa itsellesi siihen.

Rakkaudesta ja valosta tulen tuomaan vastauksia kysymyksiisi.

Rakkaudella *****:N opas ****

*******************

kanavoijan ja oppaan nimi poistettu yksityisyys suojan vuoksi...

näin purin eräälle yleiselle palstalle:

ei jaksa..vaikka vaihtoehtoja ei olekaan.se on jaksettava,vaikka päällään pomppien.

tää viimeinen kolahdus aiheutti nii järkyn fyysisen pahoinvoinnin,ettei mitään järkee:/

huomaa taas,että maskia on kerros kerrokselta, paklattu,,ei kuitenkaan tarkoituksella..miten se aina käykin niin huomaamatta?


pitäskö perustaa joku oma tukiryhmä.. ASP ?? Anonyymit Seko Päät???

sellaiselta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan

onneksi nuo maailman ihanimmat lapset pittää ajatukset positiivisina,suurimman osan ajasta.

mihin me äidit jouduttaiskaan ilman omia pikku kullanmurujamme?

*************
välistä jääköön kommentit pois..

**********

ainahan
sitä erilaisten ei niin kivojen tapahtumien jälkeen kasaa itsensä,täyttää positiivisella energialla,silti,aina josksu,hetkittäin...tulee olo että ei jaksa enää yhtään enempää.pahin hetki meni taas ohitse,kiitos rakkaiden lapsosten ♥ jotka aina olemuksellaan pelkästään piristää äidin mielen ♥

tarkemmin en kerro asiasta,yhtään päällekäyntiä en enää jaksa.


************

tästä tulikin taas kopsupurkukerta...

*lähtee kasaamaan itseään jälleen kerran*


p.s. suljin sattuneista syistä tän uudelleen..

P.P.S erikoisextrasuperhyper kiitokset rakkaat ystävät tuestanne!! tunnistatte varmasti itsenne! ♥

maanantai 22. maaliskuuta 2010

päivän mietteitä

Mietin tuossa,miten toisilla ihmisillä puuttuu keskustelutaito kokonaan?

Eniten ärsyttää kyseisissä henkilöissä se,että jostain keskustelukokonaisuudesta napataan sana taikka kaksi,maksimissaan lause,(jolloin asia yhteys saattaa muuttua ihan kokonaan,tai ainakin merkitys muuttuu huomattavasti)ja siihen annetaan oma ehdoton mielipide tyylillä,että minä olen oikeassa,turha kenenkään väittää vastaan.

Näitä tyyppejä on,on ollut ja varmasti tulee aina olemaankin niin live-elämässä kuin nettiyhteisöissäkin.

Minä olen vaan tällainen tyhjänpäiväinen kaikenpähkääjä,joka ottaa sen oman ajan niitä miettiessä.Ehkä viksumpaakin tekemistä noille hetkille olis olemassa...ehkä:)

Hedelmällisintähän keskustelu on silloin,kun omaan mielipiteeseem joku muu onnistuu antamaan VIKSUSTI ajattelemisen aihetta,tai itse saada joku muu näkemään asioita erilailla,erinäkökulmasta.

Tänään tämän pähkäilyn sai aikaan se kun eräällä palstalla syytettiin meidän lukuisten keskenmenojen syyksi taaperon imetys..

Onneksi sain vahvistusta ja luottoa omaan päätöksentekokykyyni täältä:

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=97&Itemid=165


Ja muutama ihana ystävä,jotka kertoivat omista tandem imetyskokemuksistaan,kiitos teille rakkaat ystävät <3

Tämmöisiä tänään,terveisin V-V-V
(vanha,väsynyt ja vauvakuumeinen)

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Jälkijäristyksiä

Sunnuntai tuli...voi jee mikä ihana päivä se oli!!

matkaakin oli onneksi repan tunnin verran,ehti hyvin jättämään kodin taakse,ja valmistautua tulevaan päivään.

Se muuten tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Eneia ryhmä kävi valmistelemassa minua vihkimykseen,ja voi että miten tunne-ja ajatusrikasta se matkanteko oli.


itse kurssista ei sen enempää..siitä kerroin jo hiukan toisaalla,ja enemmän parille huolella valitulle ystävälle <3 (muiden psyyke ei ehkä kestäis..tai "järki" antais periksi uskoa asioita..)

kotimatkalla taas oli ihanaa jättää ihana päivä taakse,käydä tapahtumia lävitte,ja valmistautua arkeenpaluuseen.(olis muuten ollu hankalaa paljo lyhemmällä matkalla..)


Vielä erikoiskiitos "pupulle" eilisestä,on kauhean jännittävää näin alkuun vielä "vieraammalle" testata uusia "taitoja",mitä toinen kokee/tuntee/aistii...

Otsikkoon...vielä väsy reisusta-päivä oli ihana,mutta raskas.

Tunnelmat vielä välillä jippii mä pääsin sittenkin sinne-ja jes,nyt se eka on hoiettu-väliltä.

Toinen osa siintää suunnitelmissa-vähä kaukasemmissa..koska en tiiä kauanko minulla menee toipumiseen kokopäivän poissaoloon lasten luota. Ja koska mun psyyke taas kestää edes ajatella saman toistamista :O

Tänvuoden aikana koitan olla niin rohkea ja reipas,että pyydän "jo" toisen vappaapäivän itelleni-kurssin muodossa.

Toki paljo riippuu muistakin asioista...eräs asia toivonmukaan selkii tässä (tulevaisuutta aatellen) parin viikon sissään.sitten mun pittää ola rohkea ja reipas vähän aiemmin jo..ehkä kesällä.

Vastaanotosta..sitä on jo kyselty.en ole perustamassa iha vielä omaa vastaanottoa.katsotaan kun lapset on vähän isompia..nyt saa hoitoharjoituksista naatiskella ystävät ja tutut sekä sukulaiset :)

Jokaisella pikkukylällä pittää olla se oma kylähullunsa-saankoha minä sen tittelin kun tää tullee laajempaan tietoisuuteen??? :)

torstai 11. maaliskuuta 2010

pikkulikka karkkikaupassa :D

3 aamua jäljellä.Ja tää ei meinaa pysyä housuissaan.

Kyllä! Tämä on ehottomasti mun juttu,ei parempaa vois olla..(tai voi,mutta se näyttäytyy sitten aikanaan)

Odotan niin paljon,että pääsen ihan oikeasti toteuttamaan itseäni.
Joo,voisinhan tehdä sitä nytkin,mutta tuo kurssi aivan varmasti tuo lisää varmuutta tähän.Sitähän sieltä lähden hakemaan+ihanaa kokemusta.

Elämä on kyllä kummallista.
Monen tuskan kautta viimeisen puolenvuoden aikana henkinen kehitys valon polulla on ollut-nyt taaksepäin katsoen todella huimaa,
vaikka malttamaton odottaisikin että nopeammin,enemmän.Tai odotin.
Nyt jo olen oppinut kärsivällisyyttä(edes hitusen) asian suhteen.
Kaikki tulee oikeaan aikaan,oikealla nopeudella ja tahdilla,niinkuin on tarkoitettu.

Aurinko paistaa,linnut alkaa laulelemaan,kohta jo rakentelemaan pesiään.
Se tietää uutta elämää(munia-->poikasia),uutta alkua(kevättä,kesää)

On tämä elo vaan niin mahtavaa.

Ihanat lapset ♥.aivan mahtava mies!!!♥♥

Ja Jumala viitoittaa polkua,jota kulkea,polkua,jota kulkiessani enkelit ja oppaat kulkee rinnallani,auttaen,suojellen ja varjellen.

voiko enää enempää toivoa?

tiistai 2. maaliskuuta 2010

jaa-a:O

Nyt jos saisin jonkun lasten kanssa tänne,piiloutuisin tonne kellariin viltin,nenäliinapaketin(jätti-ison sääsöpaukkauksen) ja dvd-soittimen kera.
Katsoisin dvd:n jonka eilen löysin "sattumalta",antaisin kaiken menneen,pakkautuneen(jo käsitellyn-niin ainakin luulin) ja uudempienkin tuskan-aiheiden tulla ulos.
Jos se vaan olis mahollista.

Itseni tuntien en siellä kauaa olis-olis liian kova ikävä lapsia,liian itsekäs olo,että täällä mä vaan yksin hengailen,kun mun rakkaat olemassa olevat lapseni tarvitsee minua.

Siispä..pakataan piukkaan (saakohan osotostv:ltä vielä edullisesti niitä tyhiöpakkauksia? niitä mihin saa vaikka peiton tyyliin sentin paksuiseksi nätiksi paketiksi,kaikkien kaunapäällisten kera,kun tilaat 15 minuutin kuluessa )

Odottamaan parempaa hetkeä päästää ilma taas pakettiin...ja tuska pois paketista.

Toivottavasti tällä kertaa sen hetken löytyminen ei kestä liian kauaa..

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

äitiyttä..ikävää



Äidillä on ikävä.Keskiviikosta saakka neiti ollut mummilla,tänä aamuna vihdoin nähdään taas!!
On nuo esimurkut kummallisia otuksia.
Samaan aikaan ollaan olevinaan niin isoa,äiti on tyhmä eikä tajuu ikinä mistään mittää,silti samaan aikaan ollaan äidin pieniä tyttöjä..hakeudutaan turvaan kainaloon.

Kirjoitin aiemmin äidin kasvukivuista,ei niistä mihinkään pääse..kirpasee,vähän äliä kun miettii mitne elämä noita tullee kohtelemaan,
epäröittää,ollaanko onnistuttu hyvistä aikomksista huolimatta kavattamaan sopivasti itsenäisiä,mutta ei liian itsekkäitä otuksia,
sydän pakahtuu joka kerta,kun tullaan kainaloon osoittamaan että on se äiti sittenkin maailman ihanin äiti,taikka kun menestyvät.
Esim tän neidin piano tunneista,kolmannen tunnin aikana siirryttiin jo vasempaan käteen,neidill on kuulemma lahjoja ♥
ja neiti tykkää!!
Olipas äitikin ylpeä saadessaan kertoa psykologille,että kaikista oppimistestien osoittamista oppimisvaikeuksista huolimatta,neiti on jossakin asiassa todella nopea oppimaan,eli pitänee keksiä miten käytännössä matikassa ja äikässä sitten toteutetaan samaa oppimis metodia.


Hiihtoloman viimeinen päivä.Huomenna jatkuu taas opintopuurtaminen lapsilla.
Pääsisäivapaata odotellessa

torstai 25. helmikuuta 2010

kevättä rinnassa


Aivan mahtavaa!! aurinko paistaa ja linnutkin laulaa(ainakin melkein,jollei muualla,niin rinnassa:D)

Lunta on tuiskuttanut senverta paljon,että muistuu ihan oikeasti lapsuusajan talvet mieleen!Tällaisia talvien kuuluu olla,eikä mitään loskasontakelejä pullollaan!
Mun tänpäivän ärsytyksenaihe on kun ihmiset valittaa,loppuis jo talvi,tulis jo kevät ja kesä.
Toki itsekin kesää kaipaan-tavallaan..mutta en missään nimessä haluaisi että tässäkuussa tai edes maaliskuussa vielä alkais lumet sulamaan ja ne kamalat ensin loska ja siten hyvin pitkät kurakelit tulis.

Huhtikuulle saa hyvinnii olla talvi,sitten onkin ilma oikeasti senverta valmiimpi lämpiämään,että lumet sulaa ripeästi,ja ihana kangasmaastomme imasee vedet nopsaan maansyövereihin,vesivarastoksi meille ihmisille..sitä lyhyempi on se kurakelikausi,mitä pidemmälle talvi kestää.

Vaikkakin hyvinkin "vilkkaan" kauden ansiosta on yöunet olleet erittäin pätkittäisiä,siitä huolimatta mieli paistaa loistaa kilpaa auringon kanssa!

Masennuskausi on oikeasti ohitse,jippii!! Ei olis kyllä tämä vanhus ikinä uskonut,että pitää myöntää olleensa masentunut,
kummallisia kyllä nuo mielen syöverit.
Miten sitä vaan käy ja käy ja käy..huomaamatta itse miten loppu on.
Vai olinko vain niin tottunut vetämään sen ikijaksumaskin naamalle,ettei olisi ollut edes mahollisuutta itse ymmärtää tilanteen vakavuutta.

Tässä onnekseni enkelit,minun ystäväni <3>
Aina noina hetkinä saa palata siihen äiti-vauvasymbioosiin,johon voisi vain uppotua olemaan ja nauttimaan ikuisuudeksi tuosta ihanasta,sydäntä pakahduttavasta hetkestä

Jota tavallaan on ikäväkin,mutta kuitenkin-onneksi-järki ymmärtää että ohan se ihanaa ja mahtavaa että taaperokin kasvaa ja oppii uutta.

Hiihtoloma lähenee loppuaan,maanantaina reippaat ja levänneet (as if) koululaiset palaa opintielleen,reppu täynnään energiaa,ja valmiina puristamaan itsestään kohtalaisia,joskus jopa hyviäkin tuloksia
Ainakin päsiäisvapaisiin saakka.
Siitä sitten jo alkaakin kesä:)
Nautitaan siis aurinkoisista,upeista talvikeleistä,ja unohetaan kesänkaipuu-vielä pieneksi hetkeksi.
Taapero kapus tissille.
On tämä elämä vaan niin ihanaa!!

tiistai 23. helmikuuta 2010

Miten voi ihminen olla yhtäaikaa niin väsynyt,ja niin pirteä? :O

pirteänä suosuumenista nousseena entisenä kummituksena,
pirteänä kun alkaa henkiset kyvyt tas lisääntyä.
mahtava fiilis!
väsynyt,kun on aika "vilkasta",ja kaksi nuorempaa nukkuvat hyvin levottomasti.
liki viikkoon ole saanut yhtään edes tunnin mittaista unijaksoa,mutta ei se mitään.
lasten tukena ja turvana olla,kun asiat ja olennot ihmetyttää pieniä,luoda turvallisuuden tunnetta,silti latistamatta toisten herkkää kykyä nähdä ja vaistota asioita.

voi mitä kaiffareita onkaan valokuviin jäänyt tällä viikolla! ja ihan vahvistaakseni omia näkemyksiäni,olen sähköpostittanut kuvia muutamalle ystvälle,joilla myös taito nähdä kuvista nämä henkimaailman asiat+ymmärrystä niihin.
huomaa,että 21.12 20012 lähenee...porukkaa sieltä ja täältä(tässä sen enempää erittelemättä mistä kaikkialta,kun varmasti osa on tosi skeptikkoja keitä näitä lueskelee..mutta mainittakoon,että Jumalasta nää kaverit on,on hyvä fiilis heistä!)

valmistaa maailmaa vanhan ajan loppuun ja uuden alkuun..

vähän jo vihiä onkin tässä tullut mitä se käytännössä merkitsee,loppu jää nähtäväksi,ja toki varmasti myös vahvistuu asiat vielä tässä parin vuoden aikana.

enkeleiden suojelusta ja Jumalan rakkautta kaikille! mahtavaa helmikúun loppua,nautitaan runsaasta lumesta ja talvesta !!

perjantai 19. helmikuuta 2010

klo 14,48 tuli täyteen 13v äitiyttä!

pikku herra Mikkola syntyi Tyksissä,lopulta,rankan liki vrk:n uurastuksen jälkeen lopulta sektiolla.
vaikka se tilanne,kun ovi huoneeseen yhtäkkiä aukesi,sisään työntyi kymmenittäin lääkäreitä,hoitajia..mitä lie,ainoa mitä meille kerrottiin,oli,että nyt mennään leikkaussaliin...kukaan ei kertonut miksi,onko vaaratilanne,kova hätä vai mikä...
pelko ja hämmennys sai ylivallan..onneksi tämä tilanne oli myös liki yhtä nopeasti ohi,kuin oli alkanutkin.-ja lopulta selksi,että mitään suuren suurta hätää ei lopulta ollutkaan ollut,vain hieman oli ♥-äänet laskeneet...

eli aika hässäkän sai poju aikaan jo maailmaan tuloa tehdessään ♥


kolmeentoista vuoteen on mahtunut kaikenlaista. 5 muun lapsen syntymää,lukemattomia keskenmenoja,sterilisaatiota,sen purkua,pari melkein avioerohetkeä(jotka onneksi ovat selkiytyneet hyvinkin nopsaan..)

esikoispojan koulunaloituskaan ei tuntunut pahalta. hän oli aina jotenkin niin "isonoloinen" poika,.se oli itsestään selvää,että kouluun meno on ja that`s it!

no aikaisemmin purin jo tuntemuksiani koulunaloituksista,ei niistä tähän sen enempää.

koskaan,ei koskaan ole tuon pojan syntymäpäivä ollut minulle niin kova paikka kuin tänään.

mikä tuossa kolmessatoista vuodessa sitten oikein on,että just nyt se tuntuu minusta ihan hirveän kauhean kamalalta?

toisaalta tuntuu,että vastahan itse olin 13 vuotias teinityttö,toisaalta,ihan hirveän kauhean kamalan vanha olo...

kahden vuoden päästä valmistellaan ensimmäisiä rippijuhlia jo :O

ja koska tuo lentää pesästä?

APUAAAAAAA!!!


ensi syksynä ensimmäinen iso askel äidille päästää pojasta irti.alkaa ylä-aste..kova maailma.

miten ihmeessä äiti pysyy perässä? miten ihmeessä tähän sopeutuu?

hurjaa..ja äidin napanuora venyy ja paukkuu...koskakohan se katkeaa? :O

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

se on hiihtoloma!


ainakin kerholaisille. koululaiset joutuu kärvistelemään pari päivää vielä.


vatsataudistakin selvittiin kunnialla.ei ollu mukava kyläkaveri se kyllä.


lauantaina toivonmukaan eräs aivan mahtavan ihanan upea ystäväni kaukaa keski-suomesta tulee tännepäin vkl lomalle miehensä kanssa.toivottavasti tää onnistuu,olis treffit meiä lauantaina Turussa.onkin jo ikävä.Maarit ♥


hiihtolomalla suunniteltiin laskettelua ellivuoreen,ainakin kertaalleen.ihan koko perhe.jopa työnarkomaani mieheni lupas pitää ainakin yhen vapaapäivän (oikeesti?!?!?!?!) että mennään koko perhe!!! jospa äitikin tälläkertaa pääsis rinteeseen.en ole ollukkaan..öö noin kolmeentoistavuoteen.vieläköhän selvii kunnialla mäen alas?..huh.vähän jänskättää kyllä.


onneksi vapaa-ajankeskus on tossa n 1½kilsan päässä,siellä on kunnon pulkkamäet,ja hiihtoladut.ja aina voi kotipihalla koiran laitta pulkan eteen.että pienet tykkää.ja koira rakastaa olla "vetojuhtana",kuhan ei (tietenkään!!) ole liian painavaa kuormaa kyytissä.


kaikille ihanaa hiihtolomaa!!!

torstai 11. helmikuuta 2010

rakkaudentäyteistä laskevaa ystävänpäivää... :O

ystävänpäivä lähestyy...mutta asia joka taas ketuttaa..vähän,on se,että nyt se pitää yhistää laskiaisen kanssa.ei tykkää.oliskos pitänyt niihin muutamiin kortteihin,jotka postitin,kirjoittaa sydänkorttiin hyvää laskiaista,vai piirtää lumiukon ja pulkan kuva,ja toivotella ihanaa ystävänpäivää??

me siis emme vietä varsinaista laskiaista tänävuonna.ystävänpäivä on merkitykseltään NIIIIN suuri,että se menee laskiaisen ohitte.

no,laskiaissunnuntaina eli ystävänpäivänä on lumikirkko.Jumalanpalvelus on lasten pääasiassa hoitama,lapsikuoron,tarkemmin sanottuna.aivan ihana juttu(olisin vain toivonut,että asia olsi myös lumikirkko kutsuissa mainittu,olsi satavarmasti osanotto huomattavasti suurempi kuin nyt tulee olemaan)

siellä myös tarjotaan lämmintä mehua,ja pullaa,on nuotiota että saa makkaraa rillata,ja mikä parasta,lapsille ja meille lapsenmielisille pulkkamäki..poniajeluakin luvattu

me siis syyään laskiaspullat lumikirkossa,ja teen kotona sitten ystävänpäiväkakun,uudella ihanalla sydänmuotillani...

hepalle pittää tehä porkkana-hunaja-kaurahiutaleherkkuja,ja koiruudelle vaikka maksalooraa paistaa vartavasten..kissalle erikoisen ihanaa kalaa ystävänpäivän kunniaksi.

ystäville-kaikille herkkua tuona tärkeänä päivänä,jolloin kokomaailman pitää muistaa ystäviään..toki pitäs muistaa niitä muutenkin,mutta minusta on erityisen hienoa,että ystävänpäivä on erikseen.

tässä iässä sitä jo osaa ja ymmärtää arvostaa aitoja ystäviä.sellaisia kuin MIRA, Laura,Laura,MAri,Mari,KAtja,Sussu yms yms..ystäviä,jotka jaksaa kuunnella,huomaa,sanoo myös tarvittaessa että hei,,mietis ny vähän (arvostettava piirre ystävissä,ettei nyt anna toisen iha mitä vaa hölmöillä..)taikka osaa perustella jonkin asian(josta minulla hyvin vahva mielipide) minulle niin,että saan uuden näkökulman ko.asiaan..tästä erityiskiitos Lauralle tampereelta,ja Janetelle metropoliin..

heh,ystäviä,jotka kettuilee,jaa että kortti ei tullutkaan postin kautta? XDDD (MARIIII!!!) hahhaa..montaa korttia en tehnyt..pyydän anteeksi niiltä,jotka ei tänävuonna korttia saa,vaikka olettekin tärkeitä.uskon,että tiiätte ilman korttiakin olevanne minulle korvaamattomuia ystäviä!

toivotan siis aivan mahtavaa ysävänpäivää kaikille ihanuuksille!!!

tiistai 9. helmikuuta 2010

*huoh*

tässä jäin miettimään..
nyt kun on vihdoin noustu suosta ylös,takas maanpinnalle,pitkähkön pelistä pois-aikakauden jälkeen,
nyt ei enää kelpaakkaan puuhamaan sitä sun tätä,vaikka energiaa ja halua piisais taas enemmän ko koko kylällä yhteensä..

väkisinkin alkaa miettiin,että onko se oikeesti niin,
että jos väsähtää,niin sitten kaikki muut "hylkää"..vaikka miten(paluun jälkeen) viittoisit ja huitoisit että minä minä minä olen vapaaehtoinen tekeen sitä ja halukas tekeen tätä,(kun on ensin kysytty minultakin..)
nii sitten vaan kylmästi ilmoitetan että se ja se tekkee sen ja tuo ja tää tämän.. ja mihin se Satu jäi???

lasteni eteen olen valmis vaikka myymään pääni(se kylläkään tuskin kannattaa koska ei tällaisesta lahopäästä kukaan mitään maksais edes :DDD)

ja kylän lasten eteenkin on kuiteskin tässä reilu 11 vuoden aikana puuhattu vaikka ja mitä.ja erittäin mielelläni sen olen tehnytkin..tekisin vastakin,jos vain annettais.

toisella "osastolla" nyt olen päässyt edes vähän puuhamaan,,edes vähän sitä oloa,että SATU IS BACK!!!

tässä taas tulee tää ilmi..kun et ole paljasjalkanen,et ole minkään arvoinen?

jos joku syntyjään Orippääläinen olis käyny saman koulun läpi,varmasti otettasi riemusta kiljuen takas puuhaamaan,mutta nyt onkin kyse "maahanmuuttajasta"
muukalaisesta,joka on kuitenki antanut omasta sydämestään ja sielustaan paljon yhdistykselle.
ei sitä arvosteta,sen vertaa,että annettais palata puuhatytöksi takasin,nyt kun akut olsi täynnä virtaa,ja ideoita pikku blondi(siellä värin alla) pää täynnä ideoita,ne pitääkin tukahduttaa?

voi kun se tehotyttötrion homma pääsis äkkii alkuun(ei julkista tietoa vielä).siinä pääsisi edes vähän toteuttamaan itseään,MUTTA itseni tuntien se ei riitä minulle.
kun olen voimissani,haluan antaa itsestäni paljon ennemmän yhteiseen hyvään,kuin mitä annetaan edes mahollisuuksia.

oliskin joku muu sopiva yhdistys.mutta ei.

4h toimii toisen kunnan alla,vesaiset on jo ymmärtääkseni ihan täynnä puuhatätejä..

spr,maatalousnaiset yms on mammojen yhdistyksiä,ei sillä,että niissä mitään vikaa olisi,mutta kyllä ne varmaan pitkään kattois jos lähtis mukaan änkemään..eikä ne ehkä ymmärtäis,että' kaikki mitä teen,teen omien lasten ehdoilla,ja kanssa.

voi ku olsi joku pikku puuhapoppoo,joka nimenoman keskittyis mammojen,pappojen,liikuntarajoittesten,erityislasten.lasten yleensä yms yms piristämiseen/leikitykseen/aikaa viettämiseen/auttamiseen/ kaikkea mahollista...

joo,omaakin porukkaa vois periaatteessa perustaa,
mutta.
palataan taas takaisin tähän muukalais-teoriaan.
kuka ottais tämmösen muukalaisen,muualta tänne tulleen sekopään tosissaan?

olipa purnaus-purkaus.tai pikemminkin analysointia,jos sais tän inhottavan enkelpaavapaaehtoishommiinkaan tunteen purettua pois:/

pyydän anteeksi ja astun takavasemmalle...onneksi tänään meni niin päin,et ensin tiputettiin pilvistä,sitten ihana ystävä anto maanantain parhaat naurut!kiitos Mari!!

maanantai 8. helmikuuta 2010

remonttia,touhua,talvea

joka ikistä lihassäiettäkin kivistää...hyvin huomaa,että vkl meni melkein 24/2 repien,irroittaen,hakaten,kantaen..... ja sama urakka jatkuu..sorkkarauta ja ruuvari ollut eniten käytössä tänä vkl:na.

levyt vielä seinistä,ja loppu muovimatto lattiasta(on muuten tiukassa..) sitten laitetaan tasote lattiaan.
sisäeteisen raivaus jatkuu samaan aikaan..lisää roinaa inventoitavaksi,ja vielä pitäs keksiä,mihin ne kaikki sijoitetaan..

vessakin rempataan.ja poikain huone samaan syssyyn,sitten tulee isompi lovi kukkaroon(isännän!! *virne*) tuon kodinhoitohuoneen laitossa..heti kun säät sallii,tulee mies (maksullinen) tekemään valun ja kaakeloi,sit onkin aika suunnata ikeaan kaappiostoksille.vessan tupla-lavuaariallaskaapiston jo löysin sieltä..se on mun!! :DDD

noiden jälkeen saisin kuulemma alkaa tosissaan suunnitelemaan KEITTIÖTÄ.. *tuulettaa*

tuo on tällä hetkellä erittäinepäkäytännöllinenruoanvalmistustilajossamikääneiolesiellämissäoikeastipitäisi


tahtoo KEITTIÖN,ei epämääräistä varastotilaa


pikku purkaus..nyt kahvia!

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

harjoittelua...

tässä haaveilua.... *huoh*
Nadine taiteili ihania kuvia äidille ♥




tässä harjoitus hello kitty kakku.kerman vatkas neiti liian kovaksi,siksi jätettiin se vain levitettynä,kultaspraytä testasin reunoille,ja kimallejauhetta pinnalle,että miten toimii,tietää sitten kun oikee kakku tehään,miten kaikki käyttäytyy,ei siis taidonnäyte,mutta hyvä oli ko muksut tuhos sen hetkessä:)

Lauran blogia lukiessa alkoi omakin paniikki

Meiltähän lähtee ensi syksynä 4.lapsi kouluun,
ja tämä on tälle äidille tähän mennessä vaikein koulunaloitus.
Esikko oli aina niin "iso",se meni kuin itsestäänselvänä että tietty aloittaa koulun.
Ja kaksi muuta peräkkäisinä vuosina ikäänkuin huomaamatta.
Nyt,4 vuoden tauon jälkeen,on kamala paikka äidille!
Sen lisäksi,että on äidille vaikea uusi koulunaloitus edessä,mun esikkoiseni,vauvani,ihanan kamala ja kamalan ihana haasteita paljon eteemme asettanut esikispoikamme aloittaa ylä-asteen.
Äidin sydän vuotaa verta.
Mun vauvat kasvaa..vääjäämättä.
Ja jättävät äitiä kokoajan enemmän ja enemmän taakseen,aina hiukan lisää huomiotta,äidin napanuora tuntuu nyt venyvän.Taas.
Aivan liina pitkäksi,liian pinkeänä,liian tiukkana,liian ahistavana.
Nyyh!!

Lapset tosiaan kasvaa.
Entäs äiti?

Miten ihmessä äiti voi pysyä lasten kasvuvauhdissa perässä?

Lapset kasvattaa vanhempia,sanotaan.
Totta.Mutta kuka puhaltaa ja lieventää äidin kasvukipuja?

Ei siis auta kuin laittaa kädet ristiin,ja pyytää Jumalaa ja enkeleitä suojelemaan lapsukaisia niiden elämäntaipaleella.

Joka aamu ja ilta yhä uudelleen ja uudelleen.

torstai 14. tammikuuta 2010

tasan kaksivuotta sitten tuo yläkuvassa oleva pienen pieni ihanuus <3 syntyi tuhisevana pienenä nyyttinä tähän kylmään kovaan maailmaan.

tässä koitan tunnostella olojani ja fiiliksiäni,miltä tuntuu pian -hui 33 vuotiaana olla 2 vuotiaan kuopuksen äiti.

tunnen itseni erittäin "rikkaaksi",no tietysti on "jo" kuusi ihanaa lasta.ja ehkä kasvukipuja äitinä helpottaa hiukan se,että tuo kuopus on edelleen ylitoimivan taaperovaihteen rinnalla ihana pieni tuhiseva nyytti edelleen.

toisaalta eilen neuvolassakin näyttäytynyt erittäin taitava liikkuja,hyvin laajan sanavaraston omaava,pitkiäkin lauseita välillä(niin halutessaan) puhuva,isompien perässä menevä taapero,jonka ilmeet,eleet ja "letkautukset" naurattaa välillä niin että pallea menee jumiin ja henki loppuu.

toisaalta taas edelleen se ihan pienen pieni vauva,joka -tosin itse kiipeää syliin ja kaivaa tissiä esille/koputtaa ja "painaa nappia",mutta kun saa tissin suuhunsa,on niin pieni vauva taas.pitää molemmin käsin kiinni tissin molemmin puolin,ja silmät kiinni,autuas ilme naamallaan,näkee miten toinen NAUTTII omasta hetkestään tutussa,turvallisessa sylissä tissi suussa.

eipä siinä muuta voi ku kyynel silmäkulmassa silittää toista ja kuiskia korvaan miten ihana pieni äidin vauva oletkaan ♥

ja toinen vaan nyökyttelee,avaasilmät,nuo niin loistavat kirkkaan tähdet,joita tummat pitkähköt ripset reunustaa,leväyttää maailman suloisimman hymyn,tissi loistavan valkoisten hampaiden välissä.

voiko ihanampaa hetkeä enää ihmisen -taaperon äidin elämässä olla? ♥

perjantai 8. tammikuuta 2010

*huoh*

että ihminen osaa ottaa taas kaikesta itteensä...

läskit.
mikä kamala kamala sana.
varsinkin,jos sen sanoo mukaleikillään
(ainahan niissä piilee totuuden siemen,ja sanojan alitajuinen (vähintään!) halu satuttaa kohdettaan).
kyllähän mä hyvänä päivänä sanon itse itseäni läskiksi ja leväperäski.
ei siinä mittää.
mutta jos sen tullee sanomaan joku muu,se sattuu.
sattuu ja lujaa. ja se on ihan sama onko se lähisukua vai joku satunnainen kylänraitin elli kun sen sannoo,se sattuu silti.
osuu ja uppoo.
uppoo syvälle takaraivoon.
jää sinne takomaan PUM! PUM! PUM!

aina ajoittain se pieni musta läntti sieltä takaraivosta lähtee liikkeelle suurentuen salakavalsti,ja täyttäen mielen.
ja mikä pahinta,laitta silmät näyttämään peilistä 3x todellisuutta suuremman läskivalaan.
paitsi välillä.ko se laittaa silmät valehtelemaan toisinpäin.
ja sitten heräät todellisuuteen, PAM!!!
kun katsot itsestäsi otettua kuvaa,joka palajstaa todellsien tilanteen.
näiden mörköjen kanssa pitäs elää barbie-ihanteellisuuden maailmassa?

ei onnistu! ei ikinä!

ainakaan syyllistymättä omasta ulkomuodostaan.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

mähän sanoin,että

en omaa kirjoittamisen lahjaa. toisaalla jo ymmärrettiin väärin,ja jäihän multa yks kohta pois,kun ei ollu muka sopivaa paikkaa heti laittaa,niin unohtu,

eli otsikko terapiaa(ko?)
tarkoitti lähinnä sitä,että kun:

jenkeillä on tapana terapioida itseään shoppaamalla,mä alan tekeen järjettömiä operaatioita,kuten huoneiden vaihtoa.

vuodenaikana onkin ollut aika monta huoneidenvaihto-operaatiota...hmm.jostain kumman sýystä

se on siis mun tapa purkaa paineet ulos.

eli,taas pyydän anteeksi lahjattomuuttani pääntuotosten ruudulleantiin..

tiistai 5. tammikuuta 2010

terapiaa(ko?)

suru.se on niin helppo työntää tuonne jonnekkin..jonnekkin takaraivon ja unohduksen välille.

johan sitä tulikin "työstettyä"... tai sitten ei.

valokuvien katsomisen aiheuttama järkytys antoi uutta miettimisen aihetta,läskit.
mikä ikiaikainen naisten "vaiva" ja huolenaihe,useimmille ainakin.

ainakin sellaisille kuin minä,joiden ei tarvitse kuin katsoa suklaalevyä kaupanhyllyllä,niin PAM!!! johan kolahti kymmenen kiloa lisää puntarin mittarilukemaan...

epäreilua!!

vaikka.eräs ihana rakas ystäväni painii bulimian kanssa.uutta,vakavaa sairastumista vastaan.
siinä kohtaa miettii väkisinkin,miten onnellinen olenkaan.kun en ole sellaiseen sairastunut.

en osaa edes asettua tuon ystäväni asemaan,kun en todellakaan osaa kuvitellakaan,miltä tuntuu tajuta itse olevansa taas liusumassa takaisin siihen kamalaan painajaiseen,kykenemättä kuitenkaan pysäyttää itseään.

ja minä tunnen itseni totaaliseksi paskiaiseksi,kun en kykene auttamaan toista.ainakaan täältä käsin.
tekis niin mieli mennä ottamaan tuo pieni rakas kainaloon ja puristaa kaikki paha pois..kunpa minulla olisikin valta tehdä se. sitä toivon.kovasti.

ja kaikesta huolimatta,typerä epätoivoinen(ko?) optimismi nostaa päätään,ja katsoo taas kalenteria,koska olis seuraava mahdollinen testing aika..uskomaton hyypiö olen kyllä.

koska mä opin???

ilmeisesti en koskaan.

siis antamaan periksi,unohtamaan toiveet,ymmärtämään että ei se onni olekaan mua varten.

vai onko sittenkin?

uusi vuosi.uudet murheet.

ja....uudet toiveet.

maanantai 4. tammikuuta 2010

sanotaan,että

silmät ovat sielun peili.aika totta.

kyllähän silmistä näkee onko ihminen täynnä rakkautta vai vihaa yms..silmät ei valehtele.

paitsi.

silloin kun katsoo itseään peilistä.
kyllä ne silmät ossaa valehdella.
ihan varmasti ossaa..

vai...

onko se sittenkin oma sisäinen eko,tahto joka saa silmät "valehtelemaan"

minä,joka en todellakaan pidä itseäni mitenkään ulkonäkökeskeisenä ihmisenä,voinhan käyä kylillä tallikuteilla yms..tukka harjaamatta meikeistä puhumattakaan.

mutta.jossakin se raja menee.

jos mä en ite kestä katsoa kuvaa läskeistäni,mitne ihmeessä KUKAAN muukaan kestää katsoa mua? ei mitenkään..eihä se ole mahollista.jollen ite hyväksy itseäni,ei kai muutkaan sitä tee..

voi elämä mikä herätys!!

katselin miehen siskon vauvan ristiäiskuvia.
mikä hirveä järkytys....siinä kuvassa oli joku nais-ihminen,
joku kuka kuvitteli olevansa suht sopusuhtainen,ja mitä se kuva paljastikaan.

LÄSKIN !!!!

yököttää vieläkin.hyi olkoot!!

se herätys tais tulla tarpeeseen,
sen lisäksi että se laittoi ´suurimman surun siirtymään taka-alalle,
antoi uuden kimmokkeen.

kävin siittä paikasta tilaamssa luontaistuotteista puhdistuskuurin(nesteenpoisto) ja rasvanpoltto.toimii eli ei,mutta yrittää pitää.

uskon sillä ainakin pääseväni alkuun,
saavani taas sen puolen edes vähän hanskaan.

sen lisäksi että järkytyin omaa ulkomuotoani(ryhävalas)
väkisinkin mieleeni hiipi masennuksen rajamailla että eihän kukaan lapsisielu halua edes tällaisen läskivalaan vaaviksi.. :O

tyhmää,ehkä
järjetöntä,ehdottomasti

mutta sellainen se mustaan mieleen hiljaa hiipi...

perjantai 1. tammikuuta 2010

Kun saat sä täällä
luottaa taas uuteen ihmiseen,
niin aamu silloin tuntuu,
kuin uusi saapuneen.
Jos päädyt pettymykseen,
sen voit vain piilottaa.
Ei muut nää kyyneleitä,
sillä yksikään ei sua voi lohduttaa.

refrain:
Yössä yksin, siellä saapuu kyyneleet.
Siellä itket katkerimmat kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet.

Kun uusi päivä nousee,
et nää sä voimaa sen.
Ja suurta tuskaa tuottaa
vain sääli ihmisten.
Kun taas nyt ilta saapuu
ja jäät sä varjoon sen.
Et kuule rakkaan ääntä,
olet huoneessas yksin sä surullinen.

refrain

Kyyneleet.
Kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet

*********************

Me vaellamme täällä kauniissa maassa
ja vaellamme pimeässä laaksossa.
harvat ovat ilomme, monet murheemme,
moni poistunut joukostamme
niinkuin jokainen poistuu kerran.
Moni meistä kaipaa lähintään,
moni kohottaa huultensa pyynnön
ja sydämensä rukouksen:
"Anna heille rauha, anna hänelle rauha."
Samaa pyydämme itsellemme,
samaa jokaiselle joka vaeltaa kanssamme,
jonka sydän lyö tai juuri nyt vaikenee.
Tai, jonka sydän juuri nyt alkaa sykintänsä.

*******************

voisin sulkeutua kellariin,
ja varmasti jo tekisinkin sen,ellei nuo ihanat lapset tarvitsisi äitiään.

uskon sielunsuunnitelmaan,uskon Jumalaan.

tällä hetkellä elämä tuntuu NIIN epäreilulta :/

näkemiin,vauvasein ♥