tasan kaksivuotta sitten tuo yläkuvassa oleva pienen pieni ihanuus <3 syntyi tuhisevana pienenä nyyttinä tähän kylmään kovaan maailmaan.

tässä koitan tunnostella olojani ja fiiliksiäni,miltä tuntuu pian -hui 33 vuotiaana olla 2 vuotiaan kuopuksen äiti.

tunnen itseni erittäin "rikkaaksi",no tietysti on "jo" kuusi ihanaa lasta.ja ehkä kasvukipuja äitinä helpottaa hiukan se,että tuo kuopus on edelleen ylitoimivan taaperovaihteen rinnalla ihana pieni tuhiseva nyytti edelleen.

toisaalta eilen neuvolassakin näyttäytynyt erittäin taitava liikkuja,hyvin laajan sanavaraston omaava,pitkiäkin lauseita välillä(niin halutessaan) puhuva,isompien perässä menevä taapero,jonka ilmeet,eleet ja "letkautukset" naurattaa välillä niin että pallea menee jumiin ja henki loppuu.

toisaalta taas edelleen se ihan pienen pieni vauva,joka -tosin itse kiipeää syliin ja kaivaa tissiä esille/koputtaa ja "painaa nappia",mutta kun saa tissin suuhunsa,on niin pieni vauva taas.pitää molemmin käsin kiinni tissin molemmin puolin,ja silmät kiinni,autuas ilme naamallaan,näkee miten toinen NAUTTII omasta hetkestään tutussa,turvallisessa sylissä tissi suussa.

eipä siinä muuta voi ku kyynel silmäkulmassa silittää toista ja kuiskia korvaan miten ihana pieni äidin vauva oletkaan ♥

ja toinen vaan nyökyttelee,avaasilmät,nuo niin loistavat kirkkaan tähdet,joita tummat pitkähköt ripset reunustaa,leväyttää maailman suloisimman hymyn,tissi loistavan valkoisten hampaiden välissä.

voiko ihanampaa hetkeä enää ihmisen -taaperon äidin elämässä olla? ♥