perjantai 19. helmikuuta 2010

klo 14,48 tuli täyteen 13v äitiyttä!

pikku herra Mikkola syntyi Tyksissä,lopulta,rankan liki vrk:n uurastuksen jälkeen lopulta sektiolla.
vaikka se tilanne,kun ovi huoneeseen yhtäkkiä aukesi,sisään työntyi kymmenittäin lääkäreitä,hoitajia..mitä lie,ainoa mitä meille kerrottiin,oli,että nyt mennään leikkaussaliin...kukaan ei kertonut miksi,onko vaaratilanne,kova hätä vai mikä...
pelko ja hämmennys sai ylivallan..onneksi tämä tilanne oli myös liki yhtä nopeasti ohi,kuin oli alkanutkin.-ja lopulta selksi,että mitään suuren suurta hätää ei lopulta ollutkaan ollut,vain hieman oli ♥-äänet laskeneet...

eli aika hässäkän sai poju aikaan jo maailmaan tuloa tehdessään ♥


kolmeentoista vuoteen on mahtunut kaikenlaista. 5 muun lapsen syntymää,lukemattomia keskenmenoja,sterilisaatiota,sen purkua,pari melkein avioerohetkeä(jotka onneksi ovat selkiytyneet hyvinkin nopsaan..)

esikoispojan koulunaloituskaan ei tuntunut pahalta. hän oli aina jotenkin niin "isonoloinen" poika,.se oli itsestään selvää,että kouluun meno on ja that`s it!

no aikaisemmin purin jo tuntemuksiani koulunaloituksista,ei niistä tähän sen enempää.

koskaan,ei koskaan ole tuon pojan syntymäpäivä ollut minulle niin kova paikka kuin tänään.

mikä tuossa kolmessatoista vuodessa sitten oikein on,että just nyt se tuntuu minusta ihan hirveän kauhean kamalalta?

toisaalta tuntuu,että vastahan itse olin 13 vuotias teinityttö,toisaalta,ihan hirveän kauhean kamalan vanha olo...

kahden vuoden päästä valmistellaan ensimmäisiä rippijuhlia jo :O

ja koska tuo lentää pesästä?

APUAAAAAAA!!!


ensi syksynä ensimmäinen iso askel äidille päästää pojasta irti.alkaa ylä-aste..kova maailma.

miten ihmeessä äiti pysyy perässä? miten ihmeessä tähän sopeutuu?

hurjaa..ja äidin napanuora venyy ja paukkuu...koskakohan se katkeaa? :O

2 kommenttia:

  1. Onnea tännekin! Kyllä se napanuora venyy ja paukkuu, ja vaikka välillä olisi myrskyä niin myös tyyntä. Kasvetaan kaikki yhdessa ;)

    VastaaPoista