sunnuntai 28. helmikuuta 2010

äitiyttä..ikävää



Äidillä on ikävä.Keskiviikosta saakka neiti ollut mummilla,tänä aamuna vihdoin nähdään taas!!
On nuo esimurkut kummallisia otuksia.
Samaan aikaan ollaan olevinaan niin isoa,äiti on tyhmä eikä tajuu ikinä mistään mittää,silti samaan aikaan ollaan äidin pieniä tyttöjä..hakeudutaan turvaan kainaloon.

Kirjoitin aiemmin äidin kasvukivuista,ei niistä mihinkään pääse..kirpasee,vähän äliä kun miettii mitne elämä noita tullee kohtelemaan,
epäröittää,ollaanko onnistuttu hyvistä aikomksista huolimatta kavattamaan sopivasti itsenäisiä,mutta ei liian itsekkäitä otuksia,
sydän pakahtuu joka kerta,kun tullaan kainaloon osoittamaan että on se äiti sittenkin maailman ihanin äiti,taikka kun menestyvät.
Esim tän neidin piano tunneista,kolmannen tunnin aikana siirryttiin jo vasempaan käteen,neidill on kuulemma lahjoja ♥
ja neiti tykkää!!
Olipas äitikin ylpeä saadessaan kertoa psykologille,että kaikista oppimistestien osoittamista oppimisvaikeuksista huolimatta,neiti on jossakin asiassa todella nopea oppimaan,eli pitänee keksiä miten käytännössä matikassa ja äikässä sitten toteutetaan samaa oppimis metodia.


Hiihtoloman viimeinen päivä.Huomenna jatkuu taas opintopuurtaminen lapsilla.
Pääsisäivapaata odotellessa

3 kommenttia:

  1. :) hienoa.. musikaalisuus ja matikka monesti kulkee käsikädessä. Tarvisko hän jotain semmosta henkilökohtasta apua siihen enemmän, vai joko on saanut? Mulla kans oli ihan hirviän hankaloita nuo matikan tunnit, kun ei vaan kiinnostanu, mutta sitten saatto välillä tehä semmosia ihme matikkanerousvälähyksiä, että keksin jonku vastauksen mitä ei ees luokan parhain matikkanero tienny :) ...oonki aina sanonu että oisin varmaan ollu tooosi hyvä kun ois vain malttanu keskittyä hehheh;)

    <3

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva teidän kauniista isosta neidistä, joka on muuten aivan äitinsä näkönen...

    Voi kun tulevaisuus välillä pelottaa, sitä haluais voida vakuuttaa lpaset vaikka itsensä kautta, tehä sopimuksen, että kaikki paha tulee omalle kohdalle niiden sijasta.. Mutta kai sit jäis niillä moni asia oppimatta. Mietitkö ikinä, miten omat lapset selviäis samoista vaikeuksista joita joutuu ite käymään läpi.. Voi elämisen kipeys. Ja ihanuus..

    VastaaPoista
  3. Tein nuorineiti on yks sympaattisimpia ja mahtavimpia persoonia mitä on koskaan mulle vastaan tullu :) Eikä taatusti merkkiäkään itsekkyydestä :)
    <3 Anna-Kaisa

    VastaaPoista