Kevättä rinnassa

Mieli loistaa kilpaa auringon kanssa.Vaikka koulu hommelit on vaiheessa,tämä käsittämättömän järkyttävä väsymys (+ viikonlopun kauheankamala flunssatauti,joka kirjaimellisesti kaatoi minut sohvan pohjalle),työ,koti,lapset,eläimet:ihanan mahdoton ja mahdottoman ihana yhtälö

Ensimmäiset näyttötutkintosuunnitelmakriteerit pitäs avata tiistaiksi,siinä sitä onkin tekemistä että saa ne asiaankuuluvasti avattua.Että osaa olla vaikeaa,ja urakka tuntuu liki mahottomalta,näin etukäteen asiaa tarkasteltuna.

Sitä paitsi,sain niin yllättävältä taholta kehuja kakustani,että en oikein vieläkään tiiä,pitäisikö olla mitenpäin.Ja kysymyksen:aionko tehdä näitä ihan työkseni :O

Siis ajatelkaa nyt,mun kaakut kun on kuiteskin täysin kotitekoisen ja amatöörimaisen näköisiä. Mutta suuren suuri kiitos kehuista siltikin.
vai mitäs sanotte,täysin amatööörituotos:



siltikin:
*kiittää ja kumartaa mitä nöyrimmin*


Nyt onkin ollut tovi kakutonta aikaa..seuraavan kakun väsään sitten (tietysti harjoitus versio ensin) rakkaan kummipojan synttäreille,tietenkin arvon korkeutensa toiveen mukaisesti,yllättävää,sen pitää olla Salama McGeen kakku :)

Heinä-elokuussa on muutenkin eräs suuri etappi vaihe,mutta salaperäisyyden verhoa en vielä raottele enempää,kaikki aikanaan,ystäväiseni ;)

Aletaan valmistautumaan lauantain linnanmäki reisuun,toivoen,että ei kovasti sataisi,muuten kelillä ei väliä.

poistun siis taas toviksi taka-vasemmalle,nauttikaa aurinkoisista päivistä,niin aion minäkin tehdä:)

Onpas ollu taukoo

Olen aloittanut uuden elämän,ja aloitan päivityksen kertomalla teille,että tänään koulussa mein piti luoda tarina postikorteista,jokainen valitsi kortin,joka puhutteli itseään,ja sitten etsittiin pari itselle siitä henkilöstä,jonka kortti sopi omaan korttiin.Minä valitsin,yllätys yllätys-suojelusenkelin,ja parillani oli kortti,jossa vesisatteella pomppi tramboliinilla kaksi tyttöä ja koira
.Tällainen siitä tarinasta syntyi:

IHAN PIENI ENKELI TARINA


On sateinen toukokuun päivä.Ystävykset Anni ja Elli ovat Annin pihalla tramboliinissa hyppimässä,vaikka se onkin vesisateella kiellettyä liukastumisvaaran vuoksi.Tytöt tietävät sen,mutta siitä huolimatta haluavat hyppiä.


Ihan hiukan vain,

Salaa,

ettei äidit näe.

Kaverina heillä on Annin koira Tessu.Tessu kulkee aina siellä,missä Annikin on.Anni,Tessu ja Elli ovat ylimmät ystävykset,viettävät kaiken vapaa-ajan yhdessä.

Hyppiminen on kivaa,varsinkin,kun se on kiellettyä.Tovin hypittyään tytöt alkoivat miettiä.mitäs jos kävisikin hassusti? Jos jompikumpi liukastuu,ja tipahtaakin maahan asti? Entäs sitten...

Tytöt empivät,ja päättivät lopettaa hyppimisen,ja palata sitten kun ilma on paljon parempi.

Tytöt ja Tessu käyvät välillä syömässä.Ruoan jälkeen he pyytävät luvan lähteä metsään tutkimusretkelle.

vesisadekin on tauonnut.

Metsässä on paljon vanhoja,isoja,paksurunkoisia ja -juurisia puita,sekä leveä,vanha polku mutkittelee puiden lomassa.Metsätähdet ja muut kevään kukat kukkivat kauniisti.

Tytöt miettivät vielä,miten pahasti olisi voinut käydä.Olihan naapurin Jaakkokin saanut oikein kipsin jalkaansa tipahdettuaan tramboliinilta intouduttuaan temppuilemaan uhkarohkeasti.

Tytöt kävelee,juttelee,kävelee,juttelee,kävelee ja juttelee..Aikaa kuluu ihan huomaamatta,Tessu menee edellä kuono maata viistäen,häntä iloisesti heiluen ,onnellisena kaikista uusista tuoksuista.

Tytöt pysähtyvät,hiljenevät äkisti,katselevat hieman pelästyneinä ympärilleen.
"Missä me ollaan?" kysyi Elli,"en tiedä",vastasi Anni,kuljimme jutellessa niin,ettemme huomanneet tutun polun loppuneen,ja tulleemme outoon osaan metsää.

"TESSUUUUUUU!!!", "TESSUUUUUU!" huutaa Anni.TEssu palaa tyttöjen luokse häntä heiluen,lurppakorvat lärpättäen.Anni pyytää,josko Tessu osaisi näyttää tien kotiin.

Mutta,Tessu kiertää tyttöjen ympärillä kehää,ja lopulta katsoo Annia anteeksi pyytävästi:en osaa.

Hetken tytöt miettivät mitä tehdä,kun vaistoavat jonkin tulleen viereen.Hiljalleen alkaa valo voimistua,valo-olennosta muotoutuu kaunis enkeli.

Tytöt katselevat hetken hämmentyneinä vierelleen ilmestynyttä enkeliä(kaunista,todella kaunista enkeliä)

Enkeli alkaa "puhumaan" tytöille,ei äänellä,vaan ajatustasolla,siten kuin enkelit meille ihmisille puhuvat.

Tytöt kuuntelevat enkelin kaunista,hiljaista ääntä,ymmärtäen joka sanan,jonka enkeli heille sanattomasti lausuu.

Enkeli kertoo tytöille seuranneensa kiellettyä hyppely leikkiään,ja istuttaneensa tyttöjen mieleen ajatuksen,että se ei olekaan niin hyvä idea,miltä se ensin tuntui.

Tytöt sanovat ymmärtävänsä enkelin viestin,ja lupaavat jatkossa miettiä tarkemmin.

Tytöt myös tunnustavat olevansa eksyksissä.Enkeli sanoo siksi tulleensakin tyttöjen luokse,auttaakseen.

Enkeli sanoo johdattavansa tytöt takaisin tutulle polulle,vannoittaen,että eivät enää kulje metsässä liian ajatuksissaan.Tytöt lupaavat pyhästi,ja kulkevat enkelin johdattamana tutun polun päähän.

Siitä tytöt ja Tessu lähtivät juoksemaan kotiin,jossa Annin äiti jo odotteli pihalla,huolestuneena, missä tytöt oikein viipyivät.

Tytöt halaavat Annin äitiä,ja pyytävät anteeksi,kertovat samaan hengenvetoon rehellisesti kaiken salaa hyppimisestä alkaen,päättäen juttunsa kertoen enkelin auttaneen heitä metsässä.

Annin äiti kääntää katseensa metsään,nähden enelin valohahmon,hymyilee tälle kiitollisena,vilkuttaa enkelille,ja enkeli katoaa.

Näin tytöt saivat tärkeän opetuksen,ja osaavat luottaa enkelin apuun.

********************'

Otan täyden vastuun kirjoituksesta,aikaa oli tosi vähän,ja olisi pitänyt fiksailla ja muokkailla tekstiä todella paljon.Raakaversio vain siis,rajallisen ajan vuoksi.

On muuten todella vaikeaa sormia napsauttamalla käskystä koittaa tuottaa tekstiä!!

Ai niin!! aikaa oli vain n puolituntia.Alkuun pääsy oli hankalaa