keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Isoja pohdintoja pienessä päässä

Skeptikko vanhempien tyttärenä ja -miehen vaimona olen koko elämänin enemmän ja vähemmän,,taas enemmän miettinyt uskonasioita
.Kun lapsena omaa "erikois kykyjä" jotka ovat pienelle lapsella normaalia arkipäivää,mutta ei saakaan puhua tuollaisista "valheista ja vääristä asioista",sitä sulkee nuo "kyvyt" itsensä sisälle,unohtaa ne ja koittaa elää vanhempien haluamalla "oikealla tavalla".
Nyt vasta,aikuis-iällä,omien lasteni äitinä tajuan,että se on syönyt sisimpää aika pahasti.tajusin tuossa että olis aika korjata asia.
Pikkuhiljaa nuo "erikois kyvyt"alkoi palaamaan,vähän kerrallaan,ilmeisesti kokeillen ja tunnustellen henkistä valmiutta ottaa vastaan.
Omilla lapsillani on kaikilla joku juttu,jossa ovat erityisen herkkiä,kaksi nuorinta tietää ja vaistoaa asioita todella paljon,näkevät myös.
Toivon koko sydämestäni,että osaan oikealla tavalla tukea lapsiani tällä tiellä,että uskaltaisivat ottaa vastaan sen lahjan täysimääräisenä,joka heille on suotu.
Jumala on luonut tämän ihanan ja kauniin maailman,joka meillä täällä on.
moni kuluttaa koko elämänsä etsien totuutta,joka todellisuudessa on meissä jokaisessa,meidän sydämessä. Se vaan pitää uskaltaa antaa tulla esiin,ja myöntää Jumalan olemassa olo.
Moni sanoo:en usko että koko jumalaa edes on,mutta samat ihmiset kuitenkin-ainakin jollakin tasolla uskoo enkeleihin.
Minun ymmärryksen ylittää,miten voisi olla noita niin ihania enkeleitä,ellei ole Jumalaa,suurinta hyvyyttä ja rakastavaa "herraa" joka ne enkelit meitä varten on tänne lähettänyt? Uskoa on monenlaista,on monia eri uskonto kuntia,mutta yksi asia yhdistää niitä:kaikilla on se Jumala olemassa,eri nimillä vaan kutsutaan riippuen uskonnosta.
Muutenkin usko tapoja on monenlaisia..on niitä,jotka uskovat ja toimivat kuten esim Raamattu käskee.ja sitten niitä,jotka uskovat omalla tavallaan,omia ajatuksiaan etsien ja niitä tukemaan etsii Raamatusta vastauksia.Vai pitäisikö sanoa,että olemassa oleviin vastauksiin löytyykin kysymykset.miten päin vain,ei ole yhtä oikeaa vastausta tähänkään.
Jokaisen oma sydän kertoo mikä on se oikea tapa toimia.kun vaan osattaisiin kuunnella sitä.Meidän omaa,puhdasta,rakastavaa sydäntä,jonka Jumala on meille antanut,ja jättää pois ne opetetut pintakuoret sydämen päältä.
Minä olen onnistunut jo rapsuttamaan osan opitusta kuoresta pois.koskaan tuskin ollaan ihan valmiita,se opiskelu jatkukoon seuraavassa elämässä sitten.

Voin vain sanoa:uskalla kerran edes hiljentyä kädet ristissä pyytämään apua ja ohjausta,sitä ihan varmasti saa,jos uskaltaa pitää silmät ja sydämen avoimena.
helppoa se ei ole.sen kyllä voin sanoa.ei ollenkaan.
"tuntemattomaan " heittäytyminen vaatii rohkeutta ja uskallusta,luottamusta Jumalaan ja että jumala kantaa ja enkelit suojelee.
Minä uskalsin sen ensimmäisen hypyn tehdä tuntematomaan,erään minulle todella tärkeän ja läheisen ystävän rohkaisemana,ystävän,jota en ole ikinä live elämässä tavannut,mutta tiedän,että ollaan niin samanlaisia,ollaan oikeita "sielun siskoja",ja nyt tuntemattomasta on tullut tutumpaa,turvallisempaa,enkä voisi kuvitellakaan palaavani vanhaan,epätietoiseen ja kylmänkovaan maailmaan,kun vaihtoehtona on hyvyys,puhtaus ja rakkaus,johon kovasti koitan lapsianikin ohjata-lempeästi, määrätietoisesti,mutta ei kuitenkaan väkisin pakottamalla.

Henkinen kehitys siis jatkuu.Olen vastaanottanut Jumalan lähettämän uuden energian,ja minulla on nyt todella hyvä ja seesteinen olla.
Laita kädet ristiin,hiljenny,ja pyydä apua.
Mitään et voi hävitä,voit vain "voittaa" paljon.

Häviät ainostaan jollet edes kokeile..

Mahtavaa syksyn jatkoa kaikille.nauttikaa Jumalan luomista luonnon ihmeistä,minä ainakin aion tehdä niin.

- tällaisa tällä kertaa miettinyt erään kunnan seurakuntalainen

tiistai 1. syyskuuta 2009

oho..onpas kulunut aikaa paljon

elämä on voittanut keskenmenon jälkeen.elämä palautunut normaaleihin uomiinsa.lapset on kouluissa taas.mein 6v pikkuvanha pikkumyy neiti aloitti eskarin,ja 3v herkkis prinsessa nappulakerhon,srk:n.
itse olen harjoittanut henkisiä kykyjäni,ja oikein mukavasti päästykin eteenpäin.

nyt olen tehnyt muutaman kanavoinnin,ja aion jatkaa..yhden jo ihanalle ystävälle tein,sen onnistuttua sain heti perään toisen pyynnön..josko tästä + energiaparantamisesta saisin vielä josksu ihan leipätyönkin...*haaveilee*


muutama haave tässä käynyt toteen..pari ehkä toteutumassa.

niistä kerron tarkemmin kun ollaan varmemmalla pohjalla..semminkin kun varmasti joku lukee tätä joka minut "tuntee"

mutta..pikaiset terveiset,en ole tätä blogia unohtanut,on nyt vaan elämän pyörteissä jäänyt hetkellisesti.