Lauran blogia lukiessa alkoi omakin paniikki

Meiltähän lähtee ensi syksynä 4.lapsi kouluun,
ja tämä on tälle äidille tähän mennessä vaikein koulunaloitus.
Esikko oli aina niin "iso",se meni kuin itsestäänselvänä että tietty aloittaa koulun.
Ja kaksi muuta peräkkäisinä vuosina ikäänkuin huomaamatta.
Nyt,4 vuoden tauon jälkeen,on kamala paikka äidille!
Sen lisäksi,että on äidille vaikea uusi koulunaloitus edessä,mun esikkoiseni,vauvani,ihanan kamala ja kamalan ihana haasteita paljon eteemme asettanut esikispoikamme aloittaa ylä-asteen.
Äidin sydän vuotaa verta.
Mun vauvat kasvaa..vääjäämättä.
Ja jättävät äitiä kokoajan enemmän ja enemmän taakseen,aina hiukan lisää huomiotta,äidin napanuora tuntuu nyt venyvän.Taas.
Aivan liina pitkäksi,liian pinkeänä,liian tiukkana,liian ahistavana.
Nyyh!!

Lapset tosiaan kasvaa.
Entäs äiti?

Miten ihmessä äiti voi pysyä lasten kasvuvauhdissa perässä?

Lapset kasvattaa vanhempia,sanotaan.
Totta.Mutta kuka puhaltaa ja lieventää äidin kasvukipuja?

Ei siis auta kuin laittaa kädet ristiin,ja pyytää Jumalaa ja enkeleitä suojelemaan lapsukaisia niiden elämäntaipaleella.

Joka aamu ja ilta yhä uudelleen ja uudelleen.