ahistaa,pelottaa..kohta se kai soi.
kauheaa tajuta että pelottaa ihmisten kontaktin otot :/
ootan puhelua puolitutulta,erittäin ihanalta ihmiseltä vielä.
silti..huomasin oottavani pelonsekaisin tuntein puhelimen soimista
tajuten samalla,että tätähän on ollut jo pitkään..kaikki uudet tilanteet,oudommat ihmiset..apua:S
tai jos joutuu soittamaan/toimittamaan virallisia virastoissa asioita tms..sama homma
miten minä,joka olen aina ollut se menevä jokapaikanhöylä,kaikkien kanssa toimeentuleva.ihan "yhtäkkiä" teen tällasien havainnon :O
vai,onko se,kun alkaa lasten kanssa olla "helpompaa"eli ihan vauvaa ei ole,on enemmän aikaa ajatella?tehdä huomioita.tähän saakka kuitenkin menny kuin robotti,joka ei edes eteensä näe..
kaukana siitä elämäniloisesta,jokapaikkaan mukaan lähtevästä mammasta..MINÄ,on kadonnut :O
pari kertaa olen ollut jonkinverran masentunut,mutta tajunnut senkin vasta jälkeenpäin,kun ystäväni ovat ensin nostaneet ylös..kiitos teille rakkaat ystävät..Mari,sinulle erityisesti suuren suuresta avustasi täällä..
apua en osaa(enkä varmaan edes halua)pyytää..mieheni äiti vois ehkä tulla,mutta hän on joutunut niin paljon olemaan sairaan äitinsä apuna,tai miehen siskon luona auttamassa että en kehtaa edes pyytää-on vaan niin väsyny.henkisesti siis.
sydän hakkaa ja pelottaa..painaako enter,vai delete?
jakaako tämä typerä huomio muille,ja kärsiä tunnustuksen aiheuttamasta häpeästä,vai deletoida pois,ja vaan omanpäänsisällä myllertää asioita yksinään? siinäpä pulma..
ehkä kuitenkin tällä kertaa valitsen häpeän..jos vaikka jollain olis muutakin sanottavaa ku että painu hoitoon siitä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei ole häpeä että välillä uuvuttaa, ei ole häpeä sekään että siitä sanoo.
VastaaPoistaRohkeaa se on, ja tervettä <3!
Entä jos anoppi tuliskin kauhean mielellään avuksi..?
Virtuaalivoimia!!!!!!!!!!
Itellä on kans jokin ahdistus (ja siitä on tullut sitten väsymystä) menossa. 8 vuotta olen ollut kotona ja tammikuussa pitäisi palata takaisin töihin (ja jonne en oikeesti ees haluis mennä!!!!!)
VastaaPoistaHalauksia, kyllä me selvitään kaikesta uudesta! =)
"tai jos joutuu soittamaan/toimittamaan virallisia virastoissa asioita tms" voisi olla minun kirjoittamani. Kammoan "asioiden hoitamista", työhaastatteluja, auton katsastukseen viemistä. Venytän asioiden hoitamista viimeiseen asti mutta kyllä on voittaja olo, kun saan ne viimein hoidettua. Voimia, meitä on muitakin :)
VastaaPoistaVastavierailulla täällä. Lasten kanssa kotona aika oli niin ihanaa, tunnistin kuitenkin muutaman pienemmän jutun itsestänikin kotiajoilta. Nyt kodin ulkopuolella nekin ovat jääneet. Elämässä saa olla myös väsynyt ja heikko, ei aina ole pakko jaksaa ja olla kuten muut, kun kuuntelee sydämen ääntä ja tekee mikä hyvältä tuntuu se riittää. Sen pitää riittää. Askel kerrallaan eteenpäin ja apua kysellen vaikka kaupungilta, seurakunnalta, SPR ltä. Tee asioistamistä pidät, unelmoi ja yritä nauttia jokaisesta päivästäsi!
VastaaPoista