maanantai 31. toukokuuta 2010

ystävyyttä,yllätyksi ja kesää!!

mikä iihana viikonloppu takana!! vietiin lauantai illalla iskä laskemaan mein kummipojan pikkuveikan varpaita,ja me tytöt tehtiin yllätyshyökkäys yhden ystävän oventaanne.vietiin yhteis lahja parin kaverin kera,ja tehtiin kakkukin.kakku ei ole taidonnäyte-todellakaan,mutta ajatus kai oli se tärkein?



tää oli sellainen pikapäähänpisto,ja todellakin kiireessä tehty.

varsinainen lahja oli Tuisa tuotteen iso pussi pesupähkinöitä,ja kristalliaromisuolaa.namia!!

tarkoitus oli vain muistaa,ja näyttää,että vaikka maailma on paha ja kova paikka-jopa tämä mein pikku kylä (tuntuu välillä olevan metropoleista se pahin..)niitä ystäviäkin löytyy,jotka välittää.tekee muuten hyvää itsekullekkin joskus...

olemme jo vuosia "tunteneet" mutta vasta nyt oikeesti paremmin tutustuttu.ja todellakin,jutun juurta löytyi:

meillä oli mielestäni yllättävän samanlainen ajatusmaailma:D

teki meinaan terää mullekkin,päästä suu vaahdossa höpöttelemään <3 kiitos Maija <3

ja jos olis ollu enempi aikaa,olisin tehny kakusta tällaisen:

tämän tekemisen aloitin jo perjantaina,ja olin mein tytsyille luvannut tuon Hello kitty kakun.kakku on tehty schwarzwaldin ohjeella,hieman muunnellen,kirskikan tilalla mansikkaa ja liköörin tilalla mansikka mehua.sydän vuokaan jne:D mutta hyvää se oli.oli itsekin pakko maistaa,vaikka koitankin pysytellä karppina ite.
seuraavaksi pitää testata kummipojan 3 vuotisjuhliin tehä hepanpää kakku täysin maidottomalla kuorrutteella.luo oman haasteensa sekin.päällisen testauksen takia on ihan pakko tehdä kakku-taas.voi harmi :DDD

otan myöhmmin kuvia,on ompelu kesken vielä,mein esiteinille kestositeitä tekemässä.

ja lupasinpa koittaa mekkoakin väsätä.sitä en sitten tiiä mitä siitä tullee:) hyvä liivimekon kaavakin on hakusessa,vuoden verran ollu ihanat flanellikankaat odottamassa,pikku tytöille pitäs tehä.

minä oon vähän aikakausi kaikkea-kutoja,leipoja,ompelija jne...

mutta yhden asian voin sanoa rintaa röyhistellen:

äitiys ja ystävyys on ikuista! niitä ei aseteta mihinkään sykleihin.

tähän ikään ja kokemukseen mennessä on ne aidot ystävät jo erottunut joukosta.uusia toki sopii mukaan,kunhan intuitio "hyväksyy" tietyn luotettavuus rajan ylittymisen.

ymmärtänette,mitä tarkoitan.ei tässä iässä enää halua feikki ystävyyssuhteita,satsaan mieluummin niihin oikeasti aitoihin vähän enemmänen
tulipas tästä tällainen sekametelisoppa tänään.no joskus näinkin,saatte huokaista tällä kertaa,ei mitään turhanpäiväisiä pääkopan tyhjäyksiä :D

BTW-nyt on kesä.paarma kävi lepuuttamassa siipiään takin hihalla,pakko siis olla kesä:) on sitä odotettukin!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

vielä kasvukipuja..

Napanuora venyy ja paukkuu-taas..

pojat lähetetty leirikouluun..huih:S mun pienet vauvat(tai sitten ei,isojahan nuo jo on,esikko on 13,menee syksyllä ylä-asteelle..APUA!!!,ja tokapoika täyttää 12,ja on NIIIN rakastunut nuorimies <3 )

Äidin ajatukset päässä vaan on vähän sekalaiset..toisaalta on niin kiva,ja ihanaakin,kun alkaa isommat repäiseen irti itseään,ja itsenäistyä..mutta toisaalta,miten äidille onkin niin vaikeaa päästää "mun vauvat"-ajatuksesta irti :S

voinen lohduttautua sillä,että liki kaikki muutkin äidit käy nämä samat tai ainakin samansuuntaiset ajatukset,pelonsekaiset irtipäästämisvaiheet lävitte.

se taas ei lohduta yhtään,että tiedän,kun tää vaihe helpottaa,uusi odottaa jo kulman takana.

loppuuko tämä ikinä??

luulenpa,ettei.

vauvakuume ei ole helepottanut yhtään..ei sitten yhtään pätkänvertaa.

sitä onnentunnetta odotellessa,että voi sanoa:nyt ollaan jo viikolla 15,ollaan pahimman vaiheen ylitte,nyt voin ees vähän huokaista.


nuo kaikki keskenmenot,joihin ei edes sormet ja varpaat enää riitä laskemaan,on jättäneet jälkensä:

sen kauhean pelkopeikon mielen ja sydämen sopukoihin.pelkopeikko,josta kasvaa suuri,musta ja hyyyvin pelottava iso mörkö,jos sille vain antaa pelko energiaa kasvaa,kasvaa,kasvaa ja kasvaa...


Ystävät ,Jumala ja enkelit auttaa-onneksi <3

perhekin siinä kohtaa,kun mahdollisesti joskus uskaltaa lapsillekkin kertoa.
emme halua heille enää sitä pelkoa että taas uusi sisarusvaauva menee taivaaseen,lapset suri myös häntä todella paljon.


yhtään ei omaa oloa auta se,että jatkuvasti kylillä udellaan:joko joko joko...

tai:multa kysyttiin,että onko teille tulossa..onko??

ihmisluonto on utelias.ymmärrän sen.

mutta miksi ihmisen täyty olla toiselle susi? ja noilla uteluilla repiä aina kaikki haavat auki..no joo.eiväthän he tiiä,miten kipeää se käy äidin sydämeen..(paitti ne jokka haluaa satuttaa tietoisesti..).ei sitä nyt oikeen viitti huudellakaan.ollaan ja mutrutellaan kotona yksikseen vaan...


nyt siis toivotaan että aurinko alkais taas lämmittää kesäilmaa,ja koitetaan jättää se pelko energia tuonne kulman taakse,koitetaan olla antamatta mahdollisuutta hyökätä sieltä,ja mahdollisesti tuoda sitä negatiivista energiaa mukanaan.


aurinko paistaa-lämmintä odotellessa...

maanantai 10. toukokuuta 2010

APUUVAAA:SSSSSSs

pitäsköhän laitella karppausinfoon ennen-kuvia? :OOOO

siis mä tiesin että on takasin tullu kiloja näiden kauheiden hormoonihäröjen takia(seli seli...)
eilen ko oltiin äitienpäivälounaalla,ja lapset oli ottaneet kuvia,selailin niitä,ja PAM!!! kuka tuo yliläski ryhävalas tuossa kuvassa on?? ei jestas!! se olen mää iha itte :O

yökötys-ällötys-etoomus-pahoinvointi-huimailu-yms yms on ollu viimisen 2kk melkeen sellaista,että pitäs syyä jotain-ei maistu/yököttää ajatuskin/tullee ylös...

sitte ku on parempi päivä,syö sennii edestä.

vaakaan en uskalla ees mennä,mittanauha ähhättelee mulle tuolla,peilin ohi on kauheaa kulkea,ko ei voi kattoo..mut tekkee mieli kumminkin,mut ei,,ei silti ei voi.se on iha hirveä,oikea pullataikina,yli noussut sellainen,joka sieltä kurkkaa takasin...

kamalinta on,kun tiiän,iha tasan tarkkaan,että jos saan syötyä oikein,eli VHH:na,paino putoaa ja mitat kaventuu iha itsestään...

eka kerta ko mua ketuttaa noi lakot,koska kaupoissa on valikoima tosi huono nyt.olis pakk oottaa ainaki viikon mittanen induktio tähän nyt,mut aika ykstoikkosella tänhetken ruokahyllytilanteen vuoksi mennään..


*lähtee ottaan puhelimen käteen ja soittelee henk.koht.koutsilleen*

päässä takoo:pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko....

torstai 6. toukokuuta 2010




Hiljaa hiipi lailla enkelin,
lapsi kulta,rakkahin.
luokse Jumalan ja Jeesuksen,
ylös taivaisiin riemuiten.
suru suuri täällä on,kaipuu,
tuska suunnaton.
rakastamme teitä ainiaan,
taivaassa vihdoin kohdataan.
rakkaudella kaikille kesken menneille lapsillemme ♥

**********************


Laittaa tosissaan surettamaan ja suututtamaankin kun vähän väliä kuuluu plussaus uutisia-ei toivottuja,jotka saaneet alkunsa kuitenkin ihan parisuhteessa,mutta ei ole kannettu omaa vastuuta ehkäisystä,jos ei raskautta toivota.

Tunnen monia pareja,jotka antais mitä vain,että saisivat sen lapsen alkuun,ja raskauden päättymään onnellisesti,raskaitakin hoitoja läpikäyneinä,monia pettymyksiä takana.

Itse kun vielä tietää,mitä se suunnilleen on,voisinpa keksiä jonkun taikanapin,jota painamalla saataisiin ei toivottu vauvan alku siirrettyä sellaiseen kohtuun,joka sitä sisällensä kovasti kaipaa.



tällaista toistoa taas-saatava pois pääkopasta purettua :S