pää lyö ihan tyhjää.olen avannut tän uusi teksti osion nyt kolme kertaa..kauheesti olis ulos purettavaa.mutta nyt ei osaa kirjoittaa,aloittaa mistään.

kokeillaan siis näin.jospa pää alkais toimimaan.(ihan ku se joskus olis toiminut..)

lähin pikakauppareisulle kaupunkiin,(ajattelin,jospa sais jotain uutta ajatusulottuvuutta)kun vietiin Jeanette ensin kerhoon,käytiin tyhjäämässä pankkiin lasten tileille isin keräämät rahakasat,
ajettiin lähikaupunkiin pankkiin,ja hain heseltä (laiska p***a äiti) pikalounaan...kotimatkalla soitin "äiteelle",viisaimmalle ystävälleni,jonka tunnen♥

kuten arvasin,hän antoi uusia katsantokantoja tilanteeseen.
kumma,miten joku osaa kaivaa ne oikeat asiat esiin.ilman sen kummempia sanojakaan..hän tiesi,mitä sanoa,että taas ymmärsin uuden asian.

oma osansa on varmasti sydäntietoisuus kurssi tehnyt..aloittanut sen "avautumisen",solmujen aukeamisen...

"äitee"♥ kysyi,mikä saa minut kuvitteleemaan,että mulla ei olis oikeutta purkaa omia oloja..

siinä palataan lapsuuteen.en muista,että omat vanhemmat olis ikinä kysyny mitä mulle kuuluu,miltä minusta tuntuu,taikka ees että mitä minä haluan..missään asiassa--ajatelkaa,ei oikeasti missään!!

kaikki on päätetty mun puolesta,mitä haluan tehdä,harrastaa,syödä,juoda,ajatella,sanoa,tuntea.kaikki!!

itsetunto?mitä se on..enpäs tiiä siitä mitään,ennekuin nyt.eikä se vieläkään ole mikään hyvä,mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa

ajatella,32vee,ja vasta nyt,yhden nettiystävän sanomana tajusin,että hei,ei tää ole oikein..että otan aina vaan kaikki tyynesti vastaan,enkä koskaan valita.
pitäshän sen järjenki sanoo,että joskus se säkki pursuu ylitte,nii pitäs!!
ei kyllä oikeesti ole helppoa myöntää olevansa rajallinen.

minä..auttava ja vahva,kaikkia kannustava ja kuunteleva,jolla ei ikinä ole itellään murheita?

noin aseteltuna,iha mahotontahan se on.

ei sellaista yli-ihmistä olekkaan,joka aina jaksaa toimia kuin robotti,
ja kuten ystäväni ♥ sanoi tänään,ehkäpä mulla on se,kun on monta lasta,ja kehtaan haluta vielä lisää..niin ei kaikki ymmärrä että voi olla joskus loppu,väsynyt,täynnä kaikkee sontaa.

iha ilman,että katuisi sekunnin sadasosaakaan lapsilukua,taikka haluaan saada niitä lisää.

ei lapset ole rasite,miksi olis,nuo ihanat Jumalan lahjat,joita ilman tämä elämä olis kyllä tavattoman köyhää..ehkä rahallisesti rikkaampaa..mutta mitä iloa siitä on?

kiitos ystävät,jotka olette ottaneet yhteyttä,jakaneet samoja tuntemuksianne,koittaneet olla avuksi,ja lohduttaneet:
on ihana huomata,että jonkun mielestä minäkin saan olla välillä heikko,murtua,surra.

lapset kantaa-onneksi.missäköhän tilanteessa olisin,jos vaan voisin vajota synkkien mietteiden keskelle,antaa mustan peittää maailman?


usko Jumalaan auttaa,kantaa ja enkelit vierelläni tekee parhaansa eheyttääkseen sydämeni taas,ja jotta sieluni voisi olla taas täynnä valoa.

siihe tarvitaan vrmasti vielä monta itkua,ennekuin ollaan edes paremmalla puolella,ei se hetkessä käy.uskoisin.mutta yritän.

ja kaikki rakkaat ystävät,jotka olette tässä minun kanssani.me selvitään kaikki,eikös vaan.ei Jumala hylkää yhtään ihmislasta.( ihmislapsi voi hylätä Jumalan,ja se olis surullista...)
enkelit on vierellä.valmiit auttamaan,kun vaan pyytää.ja osaa ottaa avun vastaan.

minulle on viimepäivinä enkelien läsnäolo tullut taas todella selväksi,onneksi♥