joskus vaan elämä tuntuu niin raskaalta
ei sitä edes osaa itse sanoin muotoilla.
tiiättekö sen tunteen,kun ahistaa ahistaa..tuntuu että romahtaa just tähän paikkaan,mutta en anna perikse,en!!
sitten tulee joku,joka loukkaa niin pahasti
,että se kaikki,hymymaski naamalta joka kertoo :kaikki on ihan ok..
murentuu,vanhat haavat (joiden luulit jo parantuneen) aukeaa,
ja sisältä löytyy käsittelemätöntä mätää...
se kaikki purkaantuu itkuna,itkuna ja itkuna ulos.
purkaantuu niin,että iha joka ikinen,pienin ja tyhmimmältäkin tuntuva asia itkettää.
nosta katseesi,avaa silmät ja mitä kyynelten läpitte näet?
kirkkaan,loistavan enkelin!
ystävät ovat myös niitä arkipäivän enkeleitä.
he osaa ja haluaa auttaa,lohduttaa,antaa vertaistukea.
kyynelten tulva on jo laantunut nyyhkytykseksi,
tuska ei hellitä.
murtunut,mutta ei hellitä.
pitää tiukassa otteessaan,
kunnes kaikki mätä on valutettu ulos,
ja olet valmis ottamaan vastaan puhtaan,eheän energian.
sitä odotellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti