ystäväni laittaa minulle "kalenteri runoa" tunnoista..

luukku 1

"Kun lopulta voimani murtui,
kun luotani tuskassaan oli lähtenyt kalleimpani
kun kärsimys aavistamani oli täyttynyt kokonaan,niin:
erehtymättömästi minä jälleen tunsin ja näin sen kauhean kivun alta
Sinun kätesi,
Kaikkivalta,
Sinun kätesi kädessäin."

*******

On maa, johonka kaikki unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä on maassa,
missä harha hajoaa.
On siellä toivo totta,
turhaa pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
Kas, kyyneleet nuo,
joihin ovat kummunneet poveni katkeruus ja raskaat surut,
on vuorilähde, josta voimaa juon.
Jos tuon ma sinne halvan rakkauden murut,
käsiini jalokiviaarre jää,
mi kimmeltää.
Ja vainajat säteillen siimeksessä kulkevat
oi ikävöity, vastassani lienet.
Ma tartun käteen, jok on kylmennyt,
nään hymyn, jonka laskin hautaan varmaan.
Syliini siellä nostan lapseni armaan,
min kasvot pieneton täällä kielletyt.
On maa, johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On rauhan maa."