maanantai 30. marraskuuta 2009

vieraita

miten lohduttavaa.ihana,rakas,edesmennyt poika kissamme kävi eilen lohduttamassa äitiä <3
mieskin kuuli sen,pörrön persoonallisen kehräyksen.tuli niin lohduttava olo.
tosin ei ollut eka kerta kun pörrö kävi,saunassa oli kerran keväällä mun kanssa,ja silloin tällöin huomaan hänen kävelevän täällä.mutta että mun iki skeptikko miehenikin kuuli sen.oli jotain uskomatonta!

jospa hänki alkais ymmärtää,että ihan oikeasti vaimo ja lapset näkee/kuulee/tietää asioita..edetään silti varovasti,eikä järkytetä toisen ymmärrystä liikaa.

vuorotellen heilahtelee alakulo-maski-iloisuus-aito ilo ihanasta perheestäni-ja jännäys,mitä tää tiputtelu nyt kp 21 oikeen meinaa...

itkukohtauksia edelleen.iha mitättömämmästäkin asiasta ,kai se on sitten osa eheytymis prosessia?

haluan ainakin uskoa näin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti