pieniä ajatuksia pienestä ihmeestä

epävarmuus.se on varmaan ehkä vallitsevin tunne tällä hetkellä.muutama päivä sitten sain varmuuden.olet tulossa.sinä,kauan odotettu ja kaivattu Jumalan lapsi,ihme,suurin onni,jonka ihminen itselleen saada voi.mutta sisaresi,jotka eivät sieltä kotoota sittenkään halunneet tänne maanpäälle tulla,eivät sopivaa tehtävä löytäneetkään itselleen sillä hetkellä,aiheuttivat minulle suurta surua sydämeeni,ja meille kaikille,koko perheelle.nyt on suuri pelko,että sinäkin päätät lähteä täältä pois,ennekuin saamme sinut perheemme jäseneksi,syliin,silitettäväksi,suukotettavaksi,lohdutettavaksi.toisaalta taas tuomaan meille suurta onnen tunnetta,ja taas uuden rakkauden kohteen perheeseemme.typerä virne on alkanut tän päivän aikana palautua naamalleni..vaikka pelko on edelleen suuri..siltikin.kunpa voisin huutaa jo koko maailmalle:MEILLE TULEE VAUVA!!!Jumala on suuri ystäväni,joka on joutunut kuuntelemaan epätoivoisia ja pyytäviä rukouksia,älkää ottako minulta tätä ihmettä pois.meiltä.koko perheeltä.lapsetkin niin kovasti haluavat uutta vauvaa.olisit enemmän kuin hirmuisen kovasti rakastettu.sen voin sinulle luvata!voin luvata rakkauden,hellyyden,huolenpidon,opastuksen,avun,kaiken mahdollisen,mihin minun äitinä kykyni riittävät sinulle antamaan.enkä puhu nyt materiasta.se on toisarvoista,vaan tärkemämmästä.henkisestä avusta.opastuksesta.mutta en voi luvata sinulle valtaa,hallintoa,rahaa.sitä tuskin kaipaatkaan,uskon edelleen,että kaikki tulevatkin syntyvät lapset ovat Jumalan lähettiläitä,jotka omalta osaltaan toteuttaa omaa tehtäväänsä meidän kaikien pyrkiessä muutamaan maailmaa tulevaisuudessa rauhan ja rakkauden tyyssijaksi.tälaisia ajatuksia tänään