Taas on tullut muutamaan otteeseen mietittyä,mikä tän kaiken tarkoitus on-oikeasti?
Mikä saa ihmiset tekemään toisilleen pahoja,kamalia asioita,tai puhumaan tuulesta temmattuja,ja niillä puheilla tarkoituksena satuttaa toisia-silmittömän julmalla tavalla?
Jumalaan,Enkeleihin ja Jeesukseen uskovanakin kaiken ymmärtäminen on äärettömän vaikeaa.
Vaikka miten tietäisi,että kaikella on tarkoituksensa,joskus,joskus vaan tuntuu,että liika on liikaa...miten paljon ihmisten pitää joutua kestämään-muiden ihmisten taholta? Miten voisin auttaa,niin,että siitä ihan oikeasti olisi todellista apua,purkusäkkinä osaan olla,ja sellaisena olenkin,he tietävät sen,että asiat ei vuoda eikä kule.Sitä varten on ystävät,että voi luottaaa.
Aamulla taas tajusin jotain..minäkin olen taas ihan loppu,slut,kaput...
Ihanat juoruakat on alkaneet kiusaamaan mun rakkaita ystäviäni,kun eivät muuta enää keksi?
taitaa nää tosiaan tietää,miten saa satutettua,ammuttua suolanuolen suoraan vuotavan sydämen läpi.
vähintään 2 kertaa viikossa kuulen ystävältäni kaupassa taikka muilta ihanilta ystäviltäni ,miten eräät ihniset jatkuvasti,toistuvasti utelee onko meille tulossa vauva.
ihan oikeasti.kyllä mä lasken tuon jo tahalliseksi satuttamiseksi,haluksi lyödä vyön alle.
kertokaa joku viksu mulle,mitä nää tyypit sillä voittaa?
onneksi minulla on mun ystäväni ♥ ja saadaan yhessä olla omia itsejämme,ja koitamme olla välittämättä näistä pikkusieluista.
miksi ihmiset ei vaan voi antaa mein elää omaa elämäämme rauhassa.Kukaann meistä ei halua kelleen mitään pahaa.emme puhu muiden asioita pisin kyliä,emmekä ees halua mitään suureellisia juoruja kuunnella,saati jutella niistä.
Emmä nyt osaa siltikään kertoa miltä musta oikeasti tuntuu nyt.
Ehkä pelkään,jos sen teen,hajoan TAAS kokonaan,ja sen kasaan kokoaminen olis ehkä jo aivan liian rankka homma...
siispä tekopepsodentti naamalle ja menoksi.sillä selviää pitkälle-vai selviääkö??
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
maanantai 5. heinäkuuta 2010
toinen kerta samalle päivää :O
alkoi niin tekkeen tännää mieli lasagnea,ja sen viikontakaisen maailman typerimmän valmislasagnekokeilun jälkeen vannoin,etten koskaan ikinä milloinkaan ennää oo niin tyhmä,että meen ostaa sellaista myrkkyä ja makunystyröiden tappajaa :lasagne on siis alusta asti itse väännettyä,ainoa häpeä pilkku lautasella on kaupasta ostettu kotijuusto,ja sekin vain syystä,että en eilen viel tiennyt tekeväni tänään lasagnee,muutoinhan olisin iltapuhteiksi tehnyt juuston tekeytyyn.lasagnen kanssa pitää olla kotijuustoa:)kaverina lautasella on tomaattikukkaerälehdet tuorekurkusta,paprikaa kaverina,ja kevätsipulia pyöräytetynä neitsytoliiviöljyssä ja makusteena yrttikristallisuolaa.koristeena oman maan tillinalkuja:)
ja tästä se kaikki alkaa : pastataikinan pulikoimisesta
oli se ihanaa seurata,miten lapset söi lautasensa tällä kertaa tyhjäksi,kun se lidln valmislasagne lensi järjestään kaikilta suusta ulos..ja roskikseen-edes koiraa en ilennyt kiusata niin kamalalla sapuskalla:S
siitäpä opimme,että älä luule pääseväsi helpommalla einesten kanssa,se vaan tulee tuplahomat,kun lämmitetyn ruoan päälle alat tekeen jotain syötäväksi kelpaavaa:)
ja tästä se kaikki alkaa : pastataikinan pulikoimisesta
oli se ihanaa seurata,miten lapset söi lautasensa tällä kertaa tyhjäksi,kun se lidln valmislasagne lensi järjestään kaikilta suusta ulos..ja roskikseen-edes koiraa en ilennyt kiusata niin kamalalla sapuskalla:S
siitäpä opimme,että älä luule pääseväsi helpommalla einesten kanssa,se vaan tulee tuplahomat,kun lämmitetyn ruoan päälle alat tekeen jotain syötäväksi kelpaavaa:)
huh hellettä:)
onpas kesä ehtinyt venahtaa.ohhoh!! kaikkea kiirettä pitänytkin sisällään alkukesä,ja väsymyskin hiipii ajoittain salakavalasti kimppuun.hommia piisaa vaikka muille jakaa..silti välillä pittää lepuuttaa hermoja leipomisee/ruoan-hyvänruoan laittoon!
tänään tein pikaseen mansikkakakun.tosin liian kuuma keittiössä-kylmäkoneesta huolimatta,kermavaahto ei tykänny kelistä.pursotus on pilalla,mutta onneksi näkö ei vaikuta makuun:)
kummipojan 3v juhliin tein heppakakun,kuorrute on maidotonta sokericremeä,ohjeen bongasin kinuskikissan blogista.hepanpää on tehty sulatetusta suklaasta,sen on näköinenkin että aloitteleva harrastelija on tehnyt:)
molemmat kakut teki ulkonäöstään huolimatta hyvin kauppaansa:)
nyt on NIIN väsynyt pää,ettei jaksa mitään syvällisempää.ihunaa kesänjatkoa kaikille!
tänään tein pikaseen mansikkakakun.tosin liian kuuma keittiössä-kylmäkoneesta huolimatta,kermavaahto ei tykänny kelistä.pursotus on pilalla,mutta onneksi näkö ei vaikuta makuun:)
kummipojan 3v juhliin tein heppakakun,kuorrute on maidotonta sokericremeä,ohjeen bongasin kinuskikissan blogista.hepanpää on tehty sulatetusta suklaasta,sen on näköinenkin että aloitteleva harrastelija on tehnyt:)
molemmat kakut teki ulkonäöstään huolimatta hyvin kauppaansa:)
nyt on NIIN väsynyt pää,ettei jaksa mitään syvällisempää.ihunaa kesänjatkoa kaikille!
torstai 3. kesäkuuta 2010
kohta se on totta!!
alkaa KESÄLOMA!!
Huomenna vielä koululaisilla kirkossa käynti,lauantaina kevätjuhla,ja APUAA:SSSS esikko lähetetään ylä-asteelle..huijuih :O tää äiti siis tarvii pari pakettia nessuja mukaan,,voi nyyhkis sentään..
sunnuntaina miehen nuorimman serkun lakkiaisjuhlat,sitten ootellaankin vivamon reisua anopin kera...
hmm..mielenkiintoista..vaihdellut ajatuksia muutamien uusien ja vanhempienkin ystävien kanssa tässä viimepäivinä-siis oikein urakalla.
aivan loistavaa kyllä.ihana saada erilaisia näkökulmia,lähtökohtia asioihin,mutta joissakin taas on niin piristävän ihanaa saada huomata,että hei!! en mä olekaan ainoa joka aattelee erilailla,valtavirran vastaisesti,ja vielä uskaltaa sen ääneen myöntää..
erittäin positiivista tajuta,että en voi ihan väärässä ajatuksieni kanssa olla,kun on muitakin.
ja kun itse uskon tähän:mikä syvällä sydämessä tuntuu oikealta,se ei voi olla väärin
terveysasiat oli tuossa aika pahasti mielessä-suuri pelko että eräs iso paha peikko on totta.se pelko ei vielkään ole kokonaan väistynyt,vaikka tiedänkin,että lopputulos on Jumalan käsissä,ja ainakin haluan luottaa enkeleiden kuiskintaan,että ainakin tässä asiassa kaikki kääntyy parhainpäin..
odottavan aika on pitkä.se sanonta on NIIN paikkansa pitävä....tässä asiassa kaksi piinaavaa viikkoa...VAIKKA
tuntuu NIIN typerältä "valittaa" omassa asiassa nyt,kun rakas rakas ystäväni on miljoonakertaa pahemman paikan edessä tällä hetkellä,juuri nyt,
odotus kestää tän päivän,mutta taatusti moninverroin pelottavampaa ja kuluttavampaa vielä kuin minun.
kaikki rukoukset pyynnöt siis sinne,juuri nyt!! <3
ihan vähän säästän muillekin ystävilleni,jokka apua tarvii.
kaikki me tarvitaan viisautta,voimaa,ja ennekaikkea uskoa,että kaikki kääntyy hyväksi.
: " Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat"
*********************
enkelin hymy on kaunis
ilo suunnaton
viestin sisältö suuri
rinnallani kulkee hän.
ystävä sulkee syliin
sanoin kuvaamaton
sanaton hymy sen kertoo
minä löysin ystävän
Huomenna vielä koululaisilla kirkossa käynti,lauantaina kevätjuhla,ja APUAA:SSSS esikko lähetetään ylä-asteelle..huijuih :O tää äiti siis tarvii pari pakettia nessuja mukaan,,voi nyyhkis sentään..
sunnuntaina miehen nuorimman serkun lakkiaisjuhlat,sitten ootellaankin vivamon reisua anopin kera...
hmm..mielenkiintoista..vaihdellut ajatuksia muutamien uusien ja vanhempienkin ystävien kanssa tässä viimepäivinä-siis oikein urakalla.
aivan loistavaa kyllä.ihana saada erilaisia näkökulmia,lähtökohtia asioihin,mutta joissakin taas on niin piristävän ihanaa saada huomata,että hei!! en mä olekaan ainoa joka aattelee erilailla,valtavirran vastaisesti,ja vielä uskaltaa sen ääneen myöntää..
erittäin positiivista tajuta,että en voi ihan väärässä ajatuksieni kanssa olla,kun on muitakin.
ja kun itse uskon tähän:mikä syvällä sydämessä tuntuu oikealta,se ei voi olla väärin
terveysasiat oli tuossa aika pahasti mielessä-suuri pelko että eräs iso paha peikko on totta.se pelko ei vielkään ole kokonaan väistynyt,vaikka tiedänkin,että lopputulos on Jumalan käsissä,ja ainakin haluan luottaa enkeleiden kuiskintaan,että ainakin tässä asiassa kaikki kääntyy parhainpäin..
odottavan aika on pitkä.se sanonta on NIIN paikkansa pitävä....tässä asiassa kaksi piinaavaa viikkoa...VAIKKA
tuntuu NIIN typerältä "valittaa" omassa asiassa nyt,kun rakas rakas ystäväni on miljoonakertaa pahemman paikan edessä tällä hetkellä,juuri nyt,
odotus kestää tän päivän,mutta taatusti moninverroin pelottavampaa ja kuluttavampaa vielä kuin minun.
kaikki rukoukset pyynnöt siis sinne,juuri nyt!! <3
ihan vähän säästän muillekin ystävilleni,jokka apua tarvii.
kaikki me tarvitaan viisautta,voimaa,ja ennekaikkea uskoa,että kaikki kääntyy hyväksi.
: " Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat"
*********************
enkelin hymy on kaunis
ilo suunnaton
viestin sisältö suuri
rinnallani kulkee hän.
ystävä sulkee syliin
sanoin kuvaamaton
sanaton hymy sen kertoo
minä löysin ystävän
maanantai 31. toukokuuta 2010
ystävyyttä,yllätyksi ja kesää!!
mikä iihana viikonloppu takana!! vietiin lauantai illalla iskä laskemaan mein kummipojan pikkuveikan varpaita,ja me tytöt tehtiin yllätyshyökkäys yhden ystävän oventaanne.vietiin yhteis lahja parin kaverin kera,ja tehtiin kakkukin.kakku ei ole taidonnäyte-todellakaan,mutta ajatus kai oli se tärkein?
tää oli sellainen pikapäähänpisto,ja todellakin kiireessä tehty.
varsinainen lahja oli Tuisa tuotteen iso pussi pesupähkinöitä,ja kristalliaromisuolaa.namia!!
tarkoitus oli vain muistaa,ja näyttää,että vaikka maailma on paha ja kova paikka-jopa tämä mein pikku kylä (tuntuu välillä olevan metropoleista se pahin..)niitä ystäviäkin löytyy,jotka välittää.tekee muuten hyvää itsekullekkin joskus...
olemme jo vuosia "tunteneet" mutta vasta nyt oikeesti paremmin tutustuttu.ja todellakin,jutun juurta löytyi:
meillä oli mielestäni yllättävän samanlainen ajatusmaailma:D
teki meinaan terää mullekkin,päästä suu vaahdossa höpöttelemään <3 kiitos Maija <3
ja jos olis ollu enempi aikaa,olisin tehny kakusta tällaisen:
tämän tekemisen aloitin jo perjantaina,ja olin mein tytsyille luvannut tuon Hello kitty kakun.kakku on tehty schwarzwaldin ohjeella,hieman muunnellen,kirskikan tilalla mansikkaa ja liköörin tilalla mansikka mehua.sydän vuokaan jne:D mutta hyvää se oli.oli itsekin pakko maistaa,vaikka koitankin pysytellä karppina ite.
seuraavaksi pitää testata kummipojan 3 vuotisjuhliin tehä hepanpää kakku täysin maidottomalla kuorrutteella.luo oman haasteensa sekin.päällisen testauksen takia on ihan pakko tehdä kakku-taas.voi harmi :DDD
otan myöhmmin kuvia,on ompelu kesken vielä,mein esiteinille kestositeitä tekemässä.
ja lupasinpa koittaa mekkoakin väsätä.sitä en sitten tiiä mitä siitä tullee:) hyvä liivimekon kaavakin on hakusessa,vuoden verran ollu ihanat flanellikankaat odottamassa,pikku tytöille pitäs tehä.
minä oon vähän aikakausi kaikkea-kutoja,leipoja,ompelija jne...
mutta yhden asian voin sanoa rintaa röyhistellen:
äitiys ja ystävyys on ikuista! niitä ei aseteta mihinkään sykleihin.
tähän ikään ja kokemukseen mennessä on ne aidot ystävät jo erottunut joukosta.uusia toki sopii mukaan,kunhan intuitio "hyväksyy" tietyn luotettavuus rajan ylittymisen.
ymmärtänette,mitä tarkoitan.ei tässä iässä enää halua feikki ystävyyssuhteita,satsaan mieluummin niihin oikeasti aitoihin vähän enemmänen
tulipas tästä tällainen sekametelisoppa tänään.no joskus näinkin,saatte huokaista tällä kertaa,ei mitään turhanpäiväisiä pääkopan tyhjäyksiä :D
BTW-nyt on kesä.paarma kävi lepuuttamassa siipiään takin hihalla,pakko siis olla kesä:) on sitä odotettukin!
tää oli sellainen pikapäähänpisto,ja todellakin kiireessä tehty.
varsinainen lahja oli Tuisa tuotteen iso pussi pesupähkinöitä,ja kristalliaromisuolaa.namia!!
tarkoitus oli vain muistaa,ja näyttää,että vaikka maailma on paha ja kova paikka-jopa tämä mein pikku kylä (tuntuu välillä olevan metropoleista se pahin..)niitä ystäviäkin löytyy,jotka välittää.tekee muuten hyvää itsekullekkin joskus...
olemme jo vuosia "tunteneet" mutta vasta nyt oikeesti paremmin tutustuttu.ja todellakin,jutun juurta löytyi:
meillä oli mielestäni yllättävän samanlainen ajatusmaailma:D
teki meinaan terää mullekkin,päästä suu vaahdossa höpöttelemään <3 kiitos Maija <3
ja jos olis ollu enempi aikaa,olisin tehny kakusta tällaisen:
tämän tekemisen aloitin jo perjantaina,ja olin mein tytsyille luvannut tuon Hello kitty kakun.kakku on tehty schwarzwaldin ohjeella,hieman muunnellen,kirskikan tilalla mansikkaa ja liköörin tilalla mansikka mehua.sydän vuokaan jne:D mutta hyvää se oli.oli itsekin pakko maistaa,vaikka koitankin pysytellä karppina ite.
seuraavaksi pitää testata kummipojan 3 vuotisjuhliin tehä hepanpää kakku täysin maidottomalla kuorrutteella.luo oman haasteensa sekin.päällisen testauksen takia on ihan pakko tehdä kakku-taas.voi harmi :DDD
otan myöhmmin kuvia,on ompelu kesken vielä,mein esiteinille kestositeitä tekemässä.
ja lupasinpa koittaa mekkoakin väsätä.sitä en sitten tiiä mitä siitä tullee:) hyvä liivimekon kaavakin on hakusessa,vuoden verran ollu ihanat flanellikankaat odottamassa,pikku tytöille pitäs tehä.
minä oon vähän aikakausi kaikkea-kutoja,leipoja,ompelija jne...
mutta yhden asian voin sanoa rintaa röyhistellen:
äitiys ja ystävyys on ikuista! niitä ei aseteta mihinkään sykleihin.
tähän ikään ja kokemukseen mennessä on ne aidot ystävät jo erottunut joukosta.uusia toki sopii mukaan,kunhan intuitio "hyväksyy" tietyn luotettavuus rajan ylittymisen.
ymmärtänette,mitä tarkoitan.ei tässä iässä enää halua feikki ystävyyssuhteita,satsaan mieluummin niihin oikeasti aitoihin vähän enemmänen
tulipas tästä tällainen sekametelisoppa tänään.no joskus näinkin,saatte huokaista tällä kertaa,ei mitään turhanpäiväisiä pääkopan tyhjäyksiä :D
BTW-nyt on kesä.paarma kävi lepuuttamassa siipiään takin hihalla,pakko siis olla kesä:) on sitä odotettukin!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
vielä kasvukipuja..
Napanuora venyy ja paukkuu-taas..
pojat lähetetty leirikouluun..huih:S mun pienet vauvat(tai sitten ei,isojahan nuo jo on,esikko on 13,menee syksyllä ylä-asteelle..APUA!!!,ja tokapoika täyttää 12,ja on NIIIN rakastunut nuorimies <3 )
Äidin ajatukset päässä vaan on vähän sekalaiset..toisaalta on niin kiva,ja ihanaakin,kun alkaa isommat repäiseen irti itseään,ja itsenäistyä..mutta toisaalta,miten äidille onkin niin vaikeaa päästää "mun vauvat"-ajatuksesta irti :S
voinen lohduttautua sillä,että liki kaikki muutkin äidit käy nämä samat tai ainakin samansuuntaiset ajatukset,pelonsekaiset irtipäästämisvaiheet lävitte.
se taas ei lohduta yhtään,että tiedän,kun tää vaihe helpottaa,uusi odottaa jo kulman takana.
loppuuko tämä ikinä??
luulenpa,ettei.
vauvakuume ei ole helepottanut yhtään..ei sitten yhtään pätkänvertaa.
sitä onnentunnetta odotellessa,että voi sanoa:nyt ollaan jo viikolla 15,ollaan pahimman vaiheen ylitte,nyt voin ees vähän huokaista.
nuo kaikki keskenmenot,joihin ei edes sormet ja varpaat enää riitä laskemaan,on jättäneet jälkensä:
sen kauhean pelkopeikon mielen ja sydämen sopukoihin.pelkopeikko,josta kasvaa suuri,musta ja hyyyvin pelottava iso mörkö,jos sille vain antaa pelko energiaa kasvaa,kasvaa,kasvaa ja kasvaa...
Ystävät ,Jumala ja enkelit auttaa-onneksi <3
perhekin siinä kohtaa,kun mahdollisesti joskus uskaltaa lapsillekkin kertoa.
emme halua heille enää sitä pelkoa että taas uusi sisarusvaauva menee taivaaseen,lapset suri myös häntä todella paljon.
yhtään ei omaa oloa auta se,että jatkuvasti kylillä udellaan:joko joko joko...
tai:multa kysyttiin,että onko teille tulossa..onko??
ihmisluonto on utelias.ymmärrän sen.
mutta miksi ihmisen täyty olla toiselle susi? ja noilla uteluilla repiä aina kaikki haavat auki..no joo.eiväthän he tiiä,miten kipeää se käy äidin sydämeen..(paitti ne jokka haluaa satuttaa tietoisesti..).ei sitä nyt oikeen viitti huudellakaan.ollaan ja mutrutellaan kotona yksikseen vaan...
nyt siis toivotaan että aurinko alkais taas lämmittää kesäilmaa,ja koitetaan jättää se pelko energia tuonne kulman taakse,koitetaan olla antamatta mahdollisuutta hyökätä sieltä,ja mahdollisesti tuoda sitä negatiivista energiaa mukanaan.
aurinko paistaa-lämmintä odotellessa...
pojat lähetetty leirikouluun..huih:S mun pienet vauvat(tai sitten ei,isojahan nuo jo on,esikko on 13,menee syksyllä ylä-asteelle..APUA!!!,ja tokapoika täyttää 12,ja on NIIIN rakastunut nuorimies <3 )
Äidin ajatukset päässä vaan on vähän sekalaiset..toisaalta on niin kiva,ja ihanaakin,kun alkaa isommat repäiseen irti itseään,ja itsenäistyä..mutta toisaalta,miten äidille onkin niin vaikeaa päästää "mun vauvat"-ajatuksesta irti :S
voinen lohduttautua sillä,että liki kaikki muutkin äidit käy nämä samat tai ainakin samansuuntaiset ajatukset,pelonsekaiset irtipäästämisvaiheet lävitte.
se taas ei lohduta yhtään,että tiedän,kun tää vaihe helpottaa,uusi odottaa jo kulman takana.
loppuuko tämä ikinä??
luulenpa,ettei.
vauvakuume ei ole helepottanut yhtään..ei sitten yhtään pätkänvertaa.
sitä onnentunnetta odotellessa,että voi sanoa:nyt ollaan jo viikolla 15,ollaan pahimman vaiheen ylitte,nyt voin ees vähän huokaista.
nuo kaikki keskenmenot,joihin ei edes sormet ja varpaat enää riitä laskemaan,on jättäneet jälkensä:
sen kauhean pelkopeikon mielen ja sydämen sopukoihin.pelkopeikko,josta kasvaa suuri,musta ja hyyyvin pelottava iso mörkö,jos sille vain antaa pelko energiaa kasvaa,kasvaa,kasvaa ja kasvaa...
Ystävät ,Jumala ja enkelit auttaa-onneksi <3
perhekin siinä kohtaa,kun mahdollisesti joskus uskaltaa lapsillekkin kertoa.
emme halua heille enää sitä pelkoa että taas uusi sisarusvaauva menee taivaaseen,lapset suri myös häntä todella paljon.
yhtään ei omaa oloa auta se,että jatkuvasti kylillä udellaan:joko joko joko...
tai:multa kysyttiin,että onko teille tulossa..onko??
ihmisluonto on utelias.ymmärrän sen.
mutta miksi ihmisen täyty olla toiselle susi? ja noilla uteluilla repiä aina kaikki haavat auki..no joo.eiväthän he tiiä,miten kipeää se käy äidin sydämeen..(paitti ne jokka haluaa satuttaa tietoisesti..).ei sitä nyt oikeen viitti huudellakaan.ollaan ja mutrutellaan kotona yksikseen vaan...
nyt siis toivotaan että aurinko alkais taas lämmittää kesäilmaa,ja koitetaan jättää se pelko energia tuonne kulman taakse,koitetaan olla antamatta mahdollisuutta hyökätä sieltä,ja mahdollisesti tuoda sitä negatiivista energiaa mukanaan.
aurinko paistaa-lämmintä odotellessa...
maanantai 10. toukokuuta 2010
APUUVAAA:SSSSSSs
pitäsköhän laitella karppausinfoon ennen-kuvia? :OOOO
siis mä tiesin että on takasin tullu kiloja näiden kauheiden hormoonihäröjen takia(seli seli...)
eilen ko oltiin äitienpäivälounaalla,ja lapset oli ottaneet kuvia,selailin niitä,ja PAM!!! kuka tuo yliläski ryhävalas tuossa kuvassa on?? ei jestas!! se olen mää iha itte :O
yökötys-ällötys-etoomus-pahoinvointi-huimailu-yms yms on ollu viimisen 2kk melkeen sellaista,että pitäs syyä jotain-ei maistu/yököttää ajatuskin/tullee ylös...
sitte ku on parempi päivä,syö sennii edestä.
vaakaan en uskalla ees mennä,mittanauha ähhättelee mulle tuolla,peilin ohi on kauheaa kulkea,ko ei voi kattoo..mut tekkee mieli kumminkin,mut ei,,ei silti ei voi.se on iha hirveä,oikea pullataikina,yli noussut sellainen,joka sieltä kurkkaa takasin...
kamalinta on,kun tiiän,iha tasan tarkkaan,että jos saan syötyä oikein,eli VHH:na,paino putoaa ja mitat kaventuu iha itsestään...
eka kerta ko mua ketuttaa noi lakot,koska kaupoissa on valikoima tosi huono nyt.olis pakk oottaa ainaki viikon mittanen induktio tähän nyt,mut aika ykstoikkosella tänhetken ruokahyllytilanteen vuoksi mennään..
*lähtee ottaan puhelimen käteen ja soittelee henk.koht.koutsilleen*
päässä takoo:pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko....
siis mä tiesin että on takasin tullu kiloja näiden kauheiden hormoonihäröjen takia(seli seli...)
eilen ko oltiin äitienpäivälounaalla,ja lapset oli ottaneet kuvia,selailin niitä,ja PAM!!! kuka tuo yliläski ryhävalas tuossa kuvassa on?? ei jestas!! se olen mää iha itte :O
yökötys-ällötys-etoomus-pahoinvointi-huimailu-yms yms on ollu viimisen 2kk melkeen sellaista,että pitäs syyä jotain-ei maistu/yököttää ajatuskin/tullee ylös...
sitte ku on parempi päivä,syö sennii edestä.
vaakaan en uskalla ees mennä,mittanauha ähhättelee mulle tuolla,peilin ohi on kauheaa kulkea,ko ei voi kattoo..mut tekkee mieli kumminkin,mut ei,,ei silti ei voi.se on iha hirveä,oikea pullataikina,yli noussut sellainen,joka sieltä kurkkaa takasin...
kamalinta on,kun tiiän,iha tasan tarkkaan,että jos saan syötyä oikein,eli VHH:na,paino putoaa ja mitat kaventuu iha itsestään...
eka kerta ko mua ketuttaa noi lakot,koska kaupoissa on valikoima tosi huono nyt.olis pakk oottaa ainaki viikon mittanen induktio tähän nyt,mut aika ykstoikkosella tänhetken ruokahyllytilanteen vuoksi mennään..
*lähtee ottaan puhelimen käteen ja soittelee henk.koht.koutsilleen*
päässä takoo:pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko pakko....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
