harjoittelua...

tässä haaveilua.... *huoh*

Nadine taiteili ihania kuvia äidille ♥

tässä harjoitus hello kitty kakku.kerman vatkas neiti liian kovaksi,siksi jätettiin se vain levitettynä,kultaspraytä testasin reunoille,ja kimallejauhetta pinnalle,että miten toimii,tietää sitten kun oikee kakku tehään,miten kaikki käyttäytyy,ei siis taidonnäyte,mutta hyvä oli ko muksut tuhos sen hetkessä:)

Lauran blogia lukiessa alkoi omakin paniikki

Meiltähän lähtee ensi syksynä 4.lapsi kouluun,
ja tämä on tälle äidille tähän mennessä vaikein koulunaloitus.
Esikko oli aina niin "iso",se meni kuin itsestäänselvänä että tietty aloittaa koulun.
Ja kaksi muuta peräkkäisinä vuosina ikäänkuin huomaamatta.
Nyt,4 vuoden tauon jälkeen,on kamala paikka äidille!
Sen lisäksi,että on äidille vaikea uusi koulunaloitus edessä,mun esikkoiseni,vauvani,ihanan kamala ja kamalan ihana haasteita paljon eteemme asettanut esikispoikamme aloittaa ylä-asteen.
Äidin sydän vuotaa verta.
Mun vauvat kasvaa..vääjäämättä.
Ja jättävät äitiä kokoajan enemmän ja enemmän taakseen,aina hiukan lisää huomiotta,äidin napanuora tuntuu nyt venyvän.Taas.
Aivan liina pitkäksi,liian pinkeänä,liian tiukkana,liian ahistavana.
Nyyh!!

Lapset tosiaan kasvaa.
Entäs äiti?

Miten ihmessä äiti voi pysyä lasten kasvuvauhdissa perässä?

Lapset kasvattaa vanhempia,sanotaan.
Totta.Mutta kuka puhaltaa ja lieventää äidin kasvukipuja?

Ei siis auta kuin laittaa kädet ristiin,ja pyytää Jumalaa ja enkeleitä suojelemaan lapsukaisia niiden elämäntaipaleella.

Joka aamu ja ilta yhä uudelleen ja uudelleen.

tasan kaksivuotta sitten tuo yläkuvassa oleva pienen pieni ihanuus <3 syntyi tuhisevana pienenä nyyttinä tähän kylmään kovaan maailmaan.

tässä koitan tunnostella olojani ja fiiliksiäni,miltä tuntuu pian -hui 33 vuotiaana olla 2 vuotiaan kuopuksen äiti.

tunnen itseni erittäin "rikkaaksi",no tietysti on "jo" kuusi ihanaa lasta.ja ehkä kasvukipuja äitinä helpottaa hiukan se,että tuo kuopus on edelleen ylitoimivan taaperovaihteen rinnalla ihana pieni tuhiseva nyytti edelleen.

toisaalta eilen neuvolassakin näyttäytynyt erittäin taitava liikkuja,hyvin laajan sanavaraston omaava,pitkiäkin lauseita välillä(niin halutessaan) puhuva,isompien perässä menevä taapero,jonka ilmeet,eleet ja "letkautukset" naurattaa välillä niin että pallea menee jumiin ja henki loppuu.

toisaalta taas edelleen se ihan pienen pieni vauva,joka -tosin itse kiipeää syliin ja kaivaa tissiä esille/koputtaa ja "painaa nappia",mutta kun saa tissin suuhunsa,on niin pieni vauva taas.pitää molemmin käsin kiinni tissin molemmin puolin,ja silmät kiinni,autuas ilme naamallaan,näkee miten toinen NAUTTII omasta hetkestään tutussa,turvallisessa sylissä tissi suussa.

eipä siinä muuta voi ku kyynel silmäkulmassa silittää toista ja kuiskia korvaan miten ihana pieni äidin vauva oletkaan ♥

ja toinen vaan nyökyttelee,avaasilmät,nuo niin loistavat kirkkaan tähdet,joita tummat pitkähköt ripset reunustaa,leväyttää maailman suloisimman hymyn,tissi loistavan valkoisten hampaiden välissä.

voiko ihanampaa hetkeä enää ihmisen -taaperon äidin elämässä olla? ♥

*huoh*

että ihminen osaa ottaa taas kaikesta itteensä...

läskit.
mikä kamala kamala sana.
varsinkin,jos sen sanoo mukaleikillään
(ainahan niissä piilee totuuden siemen,ja sanojan alitajuinen (vähintään!) halu satuttaa kohdettaan).
kyllähän mä hyvänä päivänä sanon itse itseäni läskiksi ja leväperäski.
ei siinä mittää.
mutta jos sen tullee sanomaan joku muu,se sattuu.
sattuu ja lujaa. ja se on ihan sama onko se lähisukua vai joku satunnainen kylänraitin elli kun sen sannoo,se sattuu silti.
osuu ja uppoo.
uppoo syvälle takaraivoon.
jää sinne takomaan PUM! PUM! PUM!

aina ajoittain se pieni musta läntti sieltä takaraivosta lähtee liikkeelle suurentuen salakavalsti,ja täyttäen mielen.
ja mikä pahinta,laitta silmät näyttämään peilistä 3x todellisuutta suuremman läskivalaan.
paitsi välillä.ko se laittaa silmät valehtelemaan toisinpäin.
ja sitten heräät todellisuuteen, PAM!!!
kun katsot itsestäsi otettua kuvaa,joka palajstaa todellsien tilanteen.
näiden mörköjen kanssa pitäs elää barbie-ihanteellisuuden maailmassa?

ei onnistu! ei ikinä!

ainakaan syyllistymättä omasta ulkomuodostaan.

mähän sanoin,että

en omaa kirjoittamisen lahjaa. toisaalla jo ymmärrettiin väärin,ja jäihän multa yks kohta pois,kun ei ollu muka sopivaa paikkaa heti laittaa,niin unohtu,

eli otsikko terapiaa(ko?)
tarkoitti lähinnä sitä,että kun:

jenkeillä on tapana terapioida itseään shoppaamalla,mä alan tekeen järjettömiä operaatioita,kuten huoneiden vaihtoa.

vuodenaikana onkin ollut aika monta huoneidenvaihto-operaatiota...hmm.jostain kumman sýystä

se on siis mun tapa purkaa paineet ulos.

eli,taas pyydän anteeksi lahjattomuuttani pääntuotosten ruudulleantiin..

terapiaa(ko?)

suru.se on niin helppo työntää tuonne jonnekkin..jonnekkin takaraivon ja unohduksen välille.

johan sitä tulikin "työstettyä"... tai sitten ei.

valokuvien katsomisen aiheuttama järkytys antoi uutta miettimisen aihetta,läskit.
mikä ikiaikainen naisten "vaiva" ja huolenaihe,useimmille ainakin.

ainakin sellaisille kuin minä,joiden ei tarvitse kuin katsoa suklaalevyä kaupanhyllyllä,niin PAM!!! johan kolahti kymmenen kiloa lisää puntarin mittarilukemaan...

epäreilua!!

vaikka.eräs ihana rakas ystäväni painii bulimian kanssa.uutta,vakavaa sairastumista vastaan.
siinä kohtaa miettii väkisinkin,miten onnellinen olenkaan.kun en ole sellaiseen sairastunut.

en osaa edes asettua tuon ystäväni asemaan,kun en todellakaan osaa kuvitellakaan,miltä tuntuu tajuta itse olevansa taas liusumassa takaisin siihen kamalaan painajaiseen,kykenemättä kuitenkaan pysäyttää itseään.

ja minä tunnen itseni totaaliseksi paskiaiseksi,kun en kykene auttamaan toista.ainakaan täältä käsin.
tekis niin mieli mennä ottamaan tuo pieni rakas kainaloon ja puristaa kaikki paha pois..kunpa minulla olisikin valta tehdä se. sitä toivon.kovasti.

ja kaikesta huolimatta,typerä epätoivoinen(ko?) optimismi nostaa päätään,ja katsoo taas kalenteria,koska olis seuraava mahdollinen testing aika..uskomaton hyypiö olen kyllä.

koska mä opin???

ilmeisesti en koskaan.

siis antamaan periksi,unohtamaan toiveet,ymmärtämään että ei se onni olekaan mua varten.

vai onko sittenkin?

uusi vuosi.uudet murheet.

ja....uudet toiveet.

sanotaan,että

silmät ovat sielun peili.aika totta.

kyllähän silmistä näkee onko ihminen täynnä rakkautta vai vihaa yms..silmät ei valehtele.

paitsi.

silloin kun katsoo itseään peilistä.
kyllä ne silmät ossaa valehdella.
ihan varmasti ossaa..

vai...

onko se sittenkin oma sisäinen eko,tahto joka saa silmät "valehtelemaan"

minä,joka en todellakaan pidä itseäni mitenkään ulkonäkökeskeisenä ihmisenä,voinhan käyä kylillä tallikuteilla yms..tukka harjaamatta meikeistä puhumattakaan.

mutta.jossakin se raja menee.

jos mä en ite kestä katsoa kuvaa läskeistäni,mitne ihmeessä KUKAAN muukaan kestää katsoa mua? ei mitenkään..eihä se ole mahollista.jollen ite hyväksy itseäni,ei kai muutkaan sitä tee..

voi elämä mikä herätys!!

katselin miehen siskon vauvan ristiäiskuvia.
mikä hirveä järkytys....siinä kuvassa oli joku nais-ihminen,
joku kuka kuvitteli olevansa suht sopusuhtainen,ja mitä se kuva paljastikaan.

LÄSKIN !!!!

yököttää vieläkin.hyi olkoot!!

se herätys tais tulla tarpeeseen,
sen lisäksi että se laittoi ´suurimman surun siirtymään taka-alalle,
antoi uuden kimmokkeen.

kävin siittä paikasta tilaamssa luontaistuotteista puhdistuskuurin(nesteenpoisto) ja rasvanpoltto.toimii eli ei,mutta yrittää pitää.

uskon sillä ainakin pääseväni alkuun,
saavani taas sen puolen edes vähän hanskaan.

sen lisäksi että järkytyin omaa ulkomuotoani(ryhävalas)
väkisinkin mieleeni hiipi masennuksen rajamailla että eihän kukaan lapsisielu halua edes tällaisen läskivalaan vaaviksi.. :O

tyhmää,ehkä
järjetöntä,ehdottomasti

mutta sellainen se mustaan mieleen hiljaa hiipi...

Kun saat sä täällä
luottaa taas uuteen ihmiseen,
niin aamu silloin tuntuu,
kuin uusi saapuneen.
Jos päädyt pettymykseen,
sen voit vain piilottaa.
Ei muut nää kyyneleitä,
sillä yksikään ei sua voi lohduttaa.

refrain:
Yössä yksin, siellä saapuu kyyneleet.
Siellä itket katkerimmat kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet.

Kun uusi päivä nousee,
et nää sä voimaa sen.
Ja suurta tuskaa tuottaa
vain sääli ihmisten.
Kun taas nyt ilta saapuu
ja jäät sä varjoon sen.
Et kuule rakkaan ääntä,
olet huoneessas yksin sä surullinen.

refrain

Kyyneleet.
Kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet

*********************

Me vaellamme täällä kauniissa maassa
ja vaellamme pimeässä laaksossa.
harvat ovat ilomme, monet murheemme,
moni poistunut joukostamme
niinkuin jokainen poistuu kerran.
Moni meistä kaipaa lähintään,
moni kohottaa huultensa pyynnön
ja sydämensä rukouksen:
"Anna heille rauha, anna hänelle rauha."
Samaa pyydämme itsellemme,
samaa jokaiselle joka vaeltaa kanssamme,
jonka sydän lyö tai juuri nyt vaikenee.
Tai, jonka sydän juuri nyt alkaa sykintänsä.

*******************

voisin sulkeutua kellariin,
ja varmasti jo tekisinkin sen,ellei nuo ihanat lapset tarvitsisi äitiään.

uskon sielunsuunnitelmaan,uskon Jumalaan.

tällä hetkellä elämä tuntuu NIIN epäreilulta :/

näkemiin,vauvasein ♥