tunnustustunnistusta...

ahistaa,pelottaa..kohta se kai soi.
kauheaa tajuta että pelottaa ihmisten kontaktin otot :/

ootan puhelua puolitutulta,erittäin ihanalta ihmiseltä vielä.

silti..huomasin oottavani pelonsekaisin tuntein puhelimen soimista


tajuten samalla,että tätähän on ollut jo pitkään..kaikki uudet tilanteet,oudommat ihmiset..apua:S
tai jos joutuu soittamaan/toimittamaan virallisia virastoissa asioita tms..sama homma
miten minä,joka olen aina ollut se menevä jokapaikanhöylä,kaikkien kanssa toimeentuleva.ihan "yhtäkkiä" teen tällasien havainnon :O

vai,onko se,kun alkaa lasten kanssa olla "helpompaa"eli ihan vauvaa ei ole,on enemmän aikaa ajatella?tehdä huomioita.tähän saakka kuitenkin menny kuin robotti,joka ei edes eteensä näe..

kaukana siitä elämäniloisesta,jokapaikkaan mukaan lähtevästä mammasta..MINÄ,on kadonnut :O

pari kertaa olen ollut jonkinverran masentunut,mutta tajunnut senkin vasta jälkeenpäin,kun ystäväni ovat ensin nostaneet ylös..kiitos teille rakkaat ystävät..Mari,sinulle erityisesti suuren suuresta avustasi täällä..

apua en osaa(enkä varmaan edes halua)pyytää..mieheni äiti vois ehkä tulla,mutta hän on joutunut niin paljon olemaan sairaan äitinsä apuna,tai miehen siskon luona auttamassa että en kehtaa edes pyytää-on vaan niin väsyny.henkisesti siis.


sydän hakkaa ja pelottaa..painaako enter,vai delete?

jakaako tämä typerä huomio muille,ja kärsiä tunnustuksen aiheuttamasta häpeästä,vai deletoida pois,ja vaan omanpäänsisällä myllertää asioita yksinään? siinäpä pulma..

ehkä kuitenkin tällä kertaa valitsen häpeän..jos vaikka jollain olis muutakin sanottavaa ku että painu hoitoon siitä...

kesä loppuu-joulu alkaa...

Kesä alkaa olemaan muisto vain,enää ajoittain aurinkoisena päivänä saattaa salaa hiipiä mittarin lukema yli +10.

Toisina aamuina on ollut vain +1,9`c.On muuten aika kylmä.Ainakin,kun unenlämpöisenä vielä painaa illalla valmiiksi ladatun moccamasterin päälle ja sujahtaa pihalle eläimiä moikkaamaan ja ruokkimaan.Kyllä meinaan maistuu kuuma kahvi hyvältä,kun sormet kohmeessa ja nenänpää valkoisena painan aamutv:n päälle.Hetkeksi ehtii istahtaan sohvalle,kunnes alkaa herätyskierrosrumba..ensin ekaluokkalainen,jonka taksi tulee kamalan aikasin,sitten nelosluokkalainen,lopuksi pojat.Ja taas kierros alusta,ekaluokkainen,nelosluokkalainen ja pojat.Ekaluokkalsien hoputus alkaa tässä vaiheessa..Pian aamupalalle,ettet myöhästy taksista,ja samalla huutella,että pojaat--ylöös(tässä vaiheessa yleensä on nelosluokkalainen jo könynnyt sohvalle-peiton kera..)sitten juostaankin jo taksille,minulla edelleen kuumakahvikuppi kädessä,kun en ole ehtinyt kuin vajaa puolikuppia juomaan.Taksin vietyä ekaluokkalainen luokkatoverinsa kera koululle päin,palaan kotiin ja hoputan koululaisia..miehen herätysrituaali tulee tähänkohtaan,silloin kun on ehtinyt kotiin asti töiltänsä.Se mitä siihen rituaaliin kuulu,taidan jättää lukijan oman mielikuvituksen varaan ;)
On aika ajaa alakoululaiset pyörillensä,ja lähteen kouluun.Esikoinen lähtee lantustaan pysäkille.Mieskin lähtee juotuaan aamukahvinsa,ja sylitelleensä pieniä hetken katsoen aamutv:Tä.Minä katson päivän kohdalta kalenterimerkinnät.mitäs tällepäivää on tiedossa..

Tyypilinen arkiaamu.Entäs,kun pienetkin on jo koululaisia? A-P-U-A!!!


Tällaista on kun kesä on ohi..kesä ON ohi!!! Minulle se tarkoittaa,että jouluaika alkaa.Ensimmäiset kuusenkoristeet on askarreltu,joitain "joulukukkasia" on jo tehty(pukki tuo lahjat,ne miten me rakkaita muistetaan,on joulu"kukkasen"viemistä meillä)kohta on pakko aloittaa joulukorttitehtailu,että ehditään.Halloweenin jälkeen on aloitettava ruokien teko.Onneksi on synttäreitä ja Halloweenia,on mulla järkättäviä juhlia :D

Rentouttavaa puuhastelua tulevaisuuden panikoinnin ja pähkäilyn keskellä..

Tämä prinsessa kun täyttää tammikuussa 3



ja minun pitäisi keksiä,miten saisin tienattua vähän ruokarahaa,ja silti olla näiden ihanuuksien,kalleimpien aarteiden tukena täällä kotona

Nämä kaksi aurinkoa onneksi vielä täyttää minun päiväni valolla (huomatkaa,miten pitää isomman esitellä jokavälissä uutta taitoaan..kieroon katsominen)



muiden ollessa koulussa/töissä.

Tällainen kivikkokasvi jutska lasten kanssa väsättiin.


kun vaan kasvit leviäis vielä,ehkä näyttäisikin joltain.


Tähän onkin hyvä päättää tämä päivitys...Kuulaita syyspäiviä kaikille!!

hyvästi jää,se päättyi näin..

tiedättekö sen tunteen,kun on niin kovat oviskivut,että tunnet ihan jokaikisen tapahtuman sisälläsi reaaliajassa?

sen,miten hedelmöitys tapahtuu...NYT!

sen,miten pieni ihmisen alku liikkuu sisälläsi etsien oikeaa kiinnittymispaikkaa?

miten olet malttamaton,että päivät kuluu,jotta voit todentaa tapahtuman,jonka olet tuntenut kokoajan,plussatestillä todeksi?

ja kun se päivä vihdoin tulee,tiesit tuloksen,silti olet maailman onnellisin:vauva!!

hedelmöityksestä asti kärsit vielä ikäänkuin varmistukseksi,tosi kovista "oireista",kauheasta pahoinvoinnista,ja sitä seuraanneesta pääkivusta,huimauksesta,viiltelyistä,nippailuista jne.niin,että mitään epäilyksen häivää ei ole.

eikö silloin ole jo luvallista luottaa,että kerrankin sujuu kuten pitäisi?

mein vaavin piti syntyä huhtikuussa.

niin piti.

siitä unesta se alkoi.minä "tiesin" että se tarkoittaa keskenmenoa-taas,vaikka ihanat ystävät koittivat <3 lohdutella muilla selityksillä <3

kiitos siitä teille,Anna ja Maarit <3

ikäänkuin keskenmenon kärsimyksessä ei olisi tarpeeksi,se-todella ironista-alkoi vapaaehtoishommissa.olin "töissä" paikallisen Mll:n (jonka hallitukseen kuulun) järjestämässä kirpparitapahtumassa,jotta saataisiin taas touhua ja apua lapsiperheille.

esitä siinä sitten urheaa ja iloista,kun sydän on murskattu lattialle-tai vessanpyttyyn-TAAS kerran.

olisi jo kiva pikkuhiljaa tietää,mitä NIIN kamalaa olen tehnyt että Jumala näin rankaisee(vaikken edes usko rankaisevaan Jumalaan,vaan auttavaan ja rakastavaan.NYT on usko kovalla koetuksella)

kaikenlisäksi flunssa tekee tuloaan.kurkku on kuin raastinrauta.toiv ei pahene,haluan EDES kerhoon keskivikkona.

hyvin menee,mutta menköön-ja FUCK!!

ystävilleni

Kun oma rakas ystävä on hädässä,tuntuu omien ongelmien ja murheiden vyyhti aika pieneltä.
tai,niitä hädässä,oikeasti suuressa hädässä olevia ystäviä on nyt monta.

mikäs huonojen energioiden aika nyt taas oikeen on?

enkä itse pysty auttamaan,kuin vain rukoilemalla,ja pyytämällä enkeleitä apuun

jaksakaa,rakkaat ystävät,luottaa ja uskoa,katsoa valoisin silmin tulevaan.

vaikka tiedän sen olevan todella vaikeaa.todella todella vaikeaa.

miten sitä voisikaan luottaa,jaksaa uskoa ja toivoa,kun koko murhe ja ongelma säkki vuotaatulviiyliäyräittensä.ja pahasti?

eli se uskominen ja luottaminen sekä toivominen jää tukena olevien ystävien harteille.

ehkä,kun me tukevat ystävät jaksetaan uskoa,luottaa ja toivoa,siitä joku päivä tarttuisi murheenmurtamiin ystäviinkin pieni ripaus uskoa,luottoa,ja toivoa,ja löytäisivät sen pienen valon ja toivon,vaikka miten pienen tunnelin suun,jonka päässä loistaisi valo,Jumalan valo,ystävyyden valo,rakkauden valo,jota kohti lähtisivät tarpomaan ♥

sitä päivää odotellessa,muistakaa,miten rakkaita te olettekaan!!

vauva uutisia siellä,vauva uutisia täällä

ihanaa,oikeasti,todella ihanaa että ihmiset saa vauvoja.

tuntuu vaan NIIN valheelliselta iloita muiden onnesta,kun samaan aikaan oma sydän vuotaa verta,miksi,oi MIKSI kaikki tärppäykset vuotaa pois viimeistään 10+

ja ei,en ole katkera ystävieni onnelle,en ollenkaan.ei se oikeasti ole meiltä pois,muiden onni.

miksi siis tuntuu tuolla sydämen perimmäisissä kopperoissa hirveän kipeältä? miksi se viimeinen huone,se salattu,kuristuu kasaan ja huutaa tuskaa?

miksi sen tunteen,että meidän perhe ei ole vielä kokonainen,pitää olla niin voimakas?

oliskohan helpompaa,jos se ei olis.ehkä.

asiaa ei helpota yhtään,että intuitiivisesti tunnen eräiden ystävieni raskausoireet ihan kuin olisivat itselleni tosia.ei se haittaa,olen oikeasti todella onnellinen kaikkien vauvaa odottavien puolesta,MUTTA


miten ihanaa olisi jos saisi ne kokea vielä tosina itselleen,tässä todellisuudessa,oikeasti tuntea ne ihanat kuplinnalta tuntuvat ensiliikkeet,voimistuen lopulta kylkiluita ruhjoviksi,todella kipeiksi potkuiksi.

sen tuskallisempaakin tuskallisemmna tunteen,kun pieni pää alkaa puskemaan ulostulo tietään synnytyskanavaa pitkin,tuskallisen,mutta samalla maailman ihanimman tunteen kera,puuskuttaen,hengittäen supistusten tahtiin.ja jännittäen ehditäänkö tälläkin kertaa ajoissa sairaalaan-varsinkin kun matka synnärille on pidentynyt 20 minuutin matkasta n tunnin matkaan,ja pienestä aluesairaalasta isoon yliopistolliseen,jonne ei edes voi mennä käytäville käveleen,ollakseen valmiina kun vauva päättää tulla.viimeiset kun on tulleet hyvinsäkin nopsaan...

ja se viimeinen ponnistus,kun vihdoin kuuluu maailman kaunein ääni:vauvan ensi rääkäisy,ja se kun vaavi lasketaan masun päälle ryömimään tissille.voiko ihanempaa tunnetta olla?

no ehkä se seuraava tapahtuma,kun tullaan kotiin uuden vauvan kanssa koko sisaruskatraan luokse-vihdoin oltais kotona,koko perhe kasassa.

oliskos sitten perheen pääluku täynnä?

sitä ei tiedä,ennekuin ollaan tilanteessa.sitä seuraava tunne kertoo kaiken.

syliinasti selviävää pikkuseiskaa odotellessa <3

keskiviikkoiltayön pohdintoja

Taas on tullut muutamaan otteeseen mietittyä,mikä tän kaiken tarkoitus on-oikeasti?

Mikä saa ihmiset tekemään toisilleen pahoja,kamalia asioita,tai puhumaan tuulesta temmattuja,ja niillä puheilla tarkoituksena satuttaa toisia-silmittömän julmalla tavalla?

Jumalaan,Enkeleihin ja Jeesukseen uskovanakin kaiken ymmärtäminen on äärettömän vaikeaa.

Vaikka miten tietäisi,että kaikella on tarkoituksensa,joskus,joskus vaan tuntuu,että liika on liikaa...miten paljon ihmisten pitää joutua kestämään-muiden ihmisten taholta? Miten voisin auttaa,niin,että siitä ihan oikeasti olisi todellista apua,purkusäkkinä osaan olla,ja sellaisena olenkin,he tietävät sen,että asiat ei vuoda eikä kule.Sitä varten on ystävät,että voi luottaaa.

Aamulla taas tajusin jotain..minäkin olen taas ihan loppu,slut,kaput...

Ihanat juoruakat on alkaneet kiusaamaan mun rakkaita ystäviäni,kun eivät muuta enää keksi?

taitaa nää tosiaan tietää,miten saa satutettua,ammuttua suolanuolen suoraan vuotavan sydämen läpi.

vähintään 2 kertaa viikossa kuulen ystävältäni kaupassa taikka muilta ihanilta ystäviltäni ,miten eräät ihniset jatkuvasti,toistuvasti utelee onko meille tulossa vauva.

ihan oikeasti.kyllä mä lasken tuon jo tahalliseksi satuttamiseksi,haluksi lyödä vyön alle.

kertokaa joku viksu mulle,mitä nää tyypit sillä voittaa?

onneksi minulla on mun ystäväni ♥ ja saadaan yhessä olla omia itsejämme,ja koitamme olla välittämättä näistä pikkusieluista.

miksi ihmiset ei vaan voi antaa mein elää omaa elämäämme rauhassa.Kukaann meistä ei halua kelleen mitään pahaa.emme puhu muiden asioita pisin kyliä,emmekä ees halua mitään suureellisia juoruja kuunnella,saati jutella niistä.

Emmä nyt osaa siltikään kertoa miltä musta oikeasti tuntuu nyt.

Ehkä pelkään,jos sen teen,hajoan TAAS kokonaan,ja sen kasaan kokoaminen olis ehkä jo aivan liian rankka homma...

siispä tekopepsodentti naamalle ja menoksi.sillä selviää pitkälle-vai selviääkö??