tiistai 10. toukokuuta 2011

8.5.2011-10.5.2011

Tyhjää.


Pimeää.


Tiedottomuuden rajamailla.


Katselen elämääni kuin ulkopuolelta,tarkastelen itseäni ja tapahtumia: onko kaikki vain pahaa unta?

Tai jonkun todella sairasta pilaa?

Ei ymmärrä.Ei tieto,vaikka se on olemassa,vain suostu menemään perille asti.Ei sinne viimeisinpään pääkopan lokeroon,monen kokemus ja tuntemus mutkan ja kulman kautta,jotta se oikeasti iskostuisi päähän.

Omaan aivan ihania ystäviä,jotka haluaisivat,että jakaisin ajatukseni ja tunteeni heidän kanssaan.

Iso kiitos heille siitä.

On niin kovin vaikea yrittää vakuuttavasti selittää,että en kykene,kun en vaan tajua asiaa.Miten sellaista voi setviä ja availla solmuja,ellei ole siitä ymmärrystä? Ei mitenkään.

Kerrankin oli tunne,pitkästä aikaa,että tämä onnistuu.NYT on mein vuoro saada jotain todella ihanaa elämään pitkästä aikaa.

yksi ainoa ilta-äitienpäivän ilta,ei siihen muuta tarvita,kuin selittämättömän kova kipu,jopa synnytyskivut jäävät kakkoseksi,ja pieni ihmeemme punnersi tiensä viemäriin. - Taas kerran.

Täsmälleen samat päivät,10+4,kuin kaksi vuotta sitten,9.6.2009.

Hyvin siis-kuten huomaatte,tiedostan asian laidan,se vaan ei mene jakeluun.
Lillun edelleen jossakin epämääräisessä nesteessä,josta ei ole pääsyä pois,kuin rikkinäisellä pelastuslautalla,jolla ei pääse eteen eikä taaksepäin.

Vedän syvään henkeä,ilmakin on tuhruista ja sakeaa.

Väsymys.

Pelko.

Epäusko.

Typerä toivo.

Pääseekö tästä pois,vai jatkanko ikuisuuteen asti tällä lautalla kellumista?

Lautalla,josta ei ole takeita,kauanko se pysyy miten kuten pinnalla.

Tyhjyys.

Syvä hiljaisuus.


RAKKAUS

1 kommentti:

  1. Vetää niin sanattomaksi..Eikä löydä sanoja:´( Kovasti toivon jaksamista ja voimia rakas ystävä..

    VastaaPoista