Se on ohi nyt, 1/5 koulusta, ensimmäinen puolivuotta. Mennyt puolivuotta on ollut todella antoisaa aikaa. Kaikkein tärkein oppimani seikka tässä on ollut ehdottomasti oppimaan oppiminen! Tuota olisi pitänyt olla jo ylä-asteen loppupuolella aikoinaan, olisi varmasti ensimmäinen ammattikoulu sessio mennyt kivuttomammin läpitte.On ollut todella mahtavaa työskennellä ryhmässä, joka meillä on. Kaikki aikuisia jotka tosiaan ovat motivoituneita tähän opiskeluun, yhteistyö toimii loistavasti! Työpaikallani olen oppinut paljon uutta, oppinut sietämään pakostikin kertakäyttökulttuuria (onneksi kotona voin sitten olla entistäkin tarkempi, vastapainoksi. Positiivisin oppimistehtävän tekeminen oli lopulta se vaikein, ja hankalin, jonka tekemisen aloittamisessakin ryhtymiskriisi oli suuri. Työsoten historian tehtävä. Mutta lopussa kiitos seisoi,kirjaimellisesti! Saimme hyvistä pohdinnoista erikoiskiitokset, ja arvosanaksi sen tavoittamattomaksi luullun K3.Elämänkaaritehtävän tekeminen oli myös antoisaa,opettavaista.Opin itsestänikin paljon, oivalsin lapsuudestakin asioita ihan uudesta näkökulmasta, ja mikä parasta: oman elämänkaaren pohdintatehtävä antoi loistavan pohjan psykan oppimistehtävän tekemiselle, sen kirjoittaminen sujui lopulta tosi luonnikkaasti.Minä,joka aina olen pitänyt itseäni todella huonona opsikelijana ja oppijana, olenkin löytänyt sen oman tavan oppia ja sitä kautta motivaatio vain kasvaa. Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Näin on, jatko-opiskelu suunnitelmat on aika selvät, vaikka pari vuotta tätäkin postia vielä edessä. Itsensä kehittämisen tehtävän kirjoittaminen oli myös antoisaa, se onkin portfolion ensimmäinen osa. Tällainen lyhyt yhteeneto ensimmäisen puolenvuoden opiskelusaavutuksista.
Kesäloma koulusta kuluu sujuvasti töitä tehden ja näyttötutkintosuunnitelman kriteerien availun merkeissä,elokuussa sitten toppiin ja näyttö viikko päiväkodissa, arviointi keskustelu päättää KTO osion. Oikein mahtavaa kesän ensimmäistä päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti