ihanaa,oikeasti,todella ihanaa että ihmiset saa vauvoja.
tuntuu vaan NIIN valheelliselta iloita muiden onnesta,kun samaan aikaan oma sydän vuotaa verta,miksi,oi MIKSI kaikki tärppäykset vuotaa pois viimeistään 10+
ja ei,en ole katkera ystävieni onnelle,en ollenkaan.ei se oikeasti ole meiltä pois,muiden onni.
miksi siis tuntuu tuolla sydämen perimmäisissä kopperoissa hirveän kipeältä? miksi se viimeinen huone,se salattu,kuristuu kasaan ja huutaa tuskaa?
miksi sen tunteen,että meidän perhe ei ole vielä kokonainen,pitää olla niin voimakas?
oliskohan helpompaa,jos se ei olis.ehkä.
asiaa ei helpota yhtään,että intuitiivisesti tunnen eräiden ystävieni raskausoireet ihan kuin olisivat itselleni tosia.ei se haittaa,olen oikeasti todella onnellinen kaikkien vauvaa odottavien puolesta,MUTTA
miten ihanaa olisi jos saisi ne kokea vielä tosina itselleen,tässä todellisuudessa,oikeasti tuntea ne ihanat kuplinnalta tuntuvat ensiliikkeet,voimistuen lopulta kylkiluita ruhjoviksi,todella kipeiksi potkuiksi.
sen tuskallisempaakin tuskallisemmna tunteen,kun pieni pää alkaa puskemaan ulostulo tietään synnytyskanavaa pitkin,tuskallisen,mutta samalla maailman ihanimman tunteen kera,puuskuttaen,hengittäen supistusten tahtiin.ja jännittäen ehditäänkö tälläkin kertaa ajoissa sairaalaan-varsinkin kun matka synnärille on pidentynyt 20 minuutin matkasta n tunnin matkaan,ja pienestä aluesairaalasta isoon yliopistolliseen,jonne ei edes voi mennä käytäville käveleen,ollakseen valmiina kun vauva päättää tulla.viimeiset kun on tulleet hyvinsäkin nopsaan...
ja se viimeinen ponnistus,kun vihdoin kuuluu maailman kaunein ääni:vauvan ensi rääkäisy,ja se kun vaavi lasketaan masun päälle ryömimään tissille.voiko ihanempaa tunnetta olla?
no ehkä se seuraava tapahtuma,kun tullaan kotiin uuden vauvan kanssa koko sisaruskatraan luokse-vihdoin oltais kotona,koko perhe kasassa.
oliskos sitten perheen pääluku täynnä?
sitä ei tiedä,ennekuin ollaan tilanteessa.sitä seuraava tunne kertoo kaiken.
syliinasti selviävää pikkuseiskaa odotellessa <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Saahan se tuntua kipeältä, tietenkin, ja on ymmärrettävää, että kun joku toinen kokee sellaista mitä itse haluaisi, niin se sattuu. Mua ainakin monissa asioissa.
VastaaPoistaKauniisti kuvaat syntymän ja sen jälkeiset hetket <3!